sattuu...

... kun kaataa haavaisille käsille etikkaa. Sen opin eilen siivotessani. Etikalla tulee muuten puhdasta jälkeä.
Koko viikko on ollut menoa sinne ja tänne. Ei ole jaksanut ja kerennyt istuutua koneen ääreen.
On ollut rankkaa töissä: joulujuhlaa, lucia-juhlaa, joulupukin vierailua. Paljastunut homeongelma ( siis töissä) ja siitä seuranneet toimenpiteet ja infokokoukset jne.
Sitten vielä vähän vierailuja ystävien luona, parit pikkujoulut ja sukulaistapaamiset. Ja pari muuta elämää heiluttanutta asiaa. Sitten on pitänyt saada lahjat ja kortit järjestykseen.

No huh.
Mutta sitten pieniä asioita matkan varrelta.
Ongelma nro.1:
Minähän nukun aika kovin levottomasti. Minulla on kaksi peittoa, pitää vain olla. Ongelma on kuitenkin, että joka yö saan kieritettyä peiton ainakin puoliksi pois pussilakanan sisältä. Patjan päällä oleva lakana on mallia muotoonommeltu, jotta se pysyy paikallaan.
Ei auta, vaikka pussilakanan aukon sulkisi hakaneuloilla, sillä silloin peitto kuitenkin kasaantuu möykyksi yhteen kohtaan.
Peitto siis pitäisi ommella koko matkalta kiinni pussilakanaan.

No niin, nyt ei aivot enää toimi.
Jatkan päivitystä ja vastaan kaikkiin kommentteihin, kun pääni sisällä liikkuu taas jotain.