maanantaina, tammikuuta 12, 2009

Ei enää

Enää ei jaksa. Ei kenenkään muun asioita. Ei jaksa olla reipas, ei hymyillä, ei kuunnella.
En jaksa enää yhtään kertaa kuulla, että kyllä se siitä, että elämässä on ylä- ja alamäkiä, elämä on vaikeaa.
En jaksa olla ystävällinen.
En jaksa ottaa muita huomioon.
Enää minä en jaksa.
Enää minua ei kinnosta.

Minä olen saras, minua on kohdeltu huonosti, minulle on valehdeltu, minua on potkittu, minut on jätetty, minut on hylätty, minulta on viety turva, minulta on viety elämä.

En jaksa.
Välillä iskee epätoivo, kaikki voitava on tehty. Minä olen prosessissa, tässä sitä ollaan.

Jos joku haluaa, jotain tehdä, auttaa, tulkaa vaikka vaan halaamaan ja sanokaa, että; kyllä se paranee pieni, ei se ole sinun vika.

Muuta en jaksa. Itsessäni on tarpeeksi.

Lapsia jaksan, he eivät vaadi minulta mitään. Heille minä olen minä, he halaavat ja sanovat sä olet kiva. Lapset ovat niin rehellisiä ja aitoja.
Aikuiset ei enää.

Anna Anteeksi.

11 kommenttia:

käsveska kirjoitti...

tuttuja tunnelmia. en tiedä miten lohduttaa, kun en tiedä mikä minua lohduttaisi silloin itsellä synkkenee. jotenkin sitä aina ponnahtaa valoon..
mä jätin kaiken pois, kaiken sen, mitä en jaksanut ja tein vain pakollisen. tekstasin kavereille etteivät soittaisi. kerroin perheelleni pahan oloni ja sanoin etten jaksa: kuljettamista, tappelemista, valittamista varsinkin kun kaikki on hyvin. ja itse valitan vaikka kaikki on hyvin ja silti pimeää sisässä.
nyt on parempi ja valo lisääntyy koko ajan, joka päivä! pysy kasassa, pysythän!

Anonyymi kirjoitti...

*virtuaalihalaus* Ei sinun tarvitse kantaa meidän muiden ongelmia, ole vaan itsekeskeinen! Ja kyllä sinä tiedät että elämässä on ylä- ja alamäkiä ilman että joku meistä sen sinulle kertoo. Mieti vaikka sitä että joka päivä on hieman edellistä valoisampi, ja kohta tämä pirun talvi on voitettu. :-)

Prisca kirjoitti...

keskity nyt vaan siihen mikä SINUSTA tuntuu hyvältä.
Kyllä kaikki ymmärtävät ja ne oikeat ihmiset ovat kyllä vielä siellä kun sä olet valmis.
Miten onnelista ,että työsi liittyy nimenomaan niihin lapsiin...Ja miten lapsista saa voimaa,eikö?keskity siihen.Pusuja ja hali.Taitaa Wäinölläkin olla hieman ikävä ;)

Anonyymi kirjoitti...

Virtuaalihalaus täältäkin ja ei se ole sinun vika.

Anonyymi kirjoitti...

"kyllä se paranee pieni, ei se ole sinun vika" *hali*

Anonyymi kirjoitti...

Olen lukenut blogiasi pitkään ilman kommentteja. Samanlaisia tunteita olen läpi käynyt ja ainakin toistaiseksi olen voiton puolella. Jos voisin, ottaisin kaiken pahan sinun olostasi pois ja antaisin lämpöa ja turvaa. Olet ajatuksissani.

Anonyymi kirjoitti...

Olen lukenut blogiasi pitkään ilman kommentteja. Samanlaisia tunteita olen läpi käynyt ja ainakin toistaiseksi olen voiton puolella. Jos voisin, ottaisin kaiken pahan sinun olostasi pois ja antaisin lämpöa ja turvaa. Olet ajatuksissani.

Anonyymi kirjoitti...

Heippa kaunokainen...antaisin melkein mitä tahansa noista silmistä! =)

Voi, kun armahtaisit itsesi ja ymmärtäisit, ettei sinun tarvitsekaan jaksaa. Silloin, kun ollaan pohjalla, sitä ollaan vaan siellä.

Helppo sanoa, tiedän!

Helpotusta toivoen, Nina

Anonyymi kirjoitti...

1. Kyllä se paranee ,
2. Se ei todellakaan ole sinun vika.

Muuta ei tarvitse jaksaa. Eikä se ole itsekkyyttä, jos ei jaksa.

marsu kirjoitti...

*hali*

Anni kirjoitti...

Kiitos kaikille hansta ja lohduttavista kommenteista!

Suuri kiitos!