Päivitetääs taas...

Olen siis vieläkin saikulla. Kun on se äkillinen määrittelemätön ylähengitystie infektio ( kai se on määrittelemätön, jos ei sitä edes tutki).
Olo on paranemaan päin, mutta rehkiä ei kannata, ellei vedä ensin paljon buranaa.

Tänään oli aika psykiatrille. Koska taas on vuodenvaihde ja aika kokeilla, josko kela haluaisi tukea kuntoutustani tällä kertaa.
Vime kesänähän sain hylkäävän päätöksen, en ollut vielä tarpeeksi terve kuntoutettavaksi.
Siis miksi kuntoutustukea. Että työkykykyni ja kykyni elää pysyy kantimissaan tarvitsen pitkäaikaista psykoterapiaa. Psykoterapia maksaa.
Terapiassa tulisi käydä kaksi kertaa viikossa. Yksi käynti maksaa terapeutillani 55e ( ihan käypä taksa) laskekaa siitä paljonko sitä laskua kertyy.
Jos kela myöntää kuntoutustuen, tukee se terapiakäyntejäni tietyllä rahasummalla. En tarkalleen muista, mutta tais olla niin, että kela maksaa 60% tai 70 %. Tällön minulla olisi varaa käydä kaksi kertaa viikossa terapiassa.
Koko syksyn olen omakustanteisesti käynyt kerran viikossa terapiassa. Ei ole kuntouttavaa toimintaa, mutta ihan hyvä kainalosauva.

Sekä minä, psykiatrini että terapeuttin ovat sitä mieltä, että tarvitsen kaksi kertaa viikossa terapian, mutta kelan lääkäri sen päättää. Julmaa, mutta totta.

Juteltuani psykiatrini kanssa tulos oli, että hän kirjoittaa uuden b-todistuksen ( joka litetään kelan hakemukseen). Diagnoosinani oli vaikea masennus, paranemaan päin.
Ja lääkeannosta nostettiin.
Se miksi keskivaikea masennus muuttui vaikeaksi masennukseksi. Johtuu siitä, että elämässäni ja aatteissani on asioita, jotka täyttävät tuon vaikean masennuksen kriteerit. Vaikka periaatteessa olen paremmassa kunnossa kuin viime keväänä. Mutta ehkä se johtuu ennemminkin siitä, että olen tullut tietoisemmaksi mikä minua vaivaa, miten se toimii jne.
Mutta silti diagnoosi on vaikea masennus.
Vaikea selittää, mutta kunhan itse ymmärrän.

Työtäni kuitenkin jaksan hyvin, pidän siitä. ja tällä hetkellä olen työpaikassa, jossa on niin hyvä henki, että sinne on aamuisn kovin mukava mennä.

Tästä tulee kyllä nyt pitkä sepustus, mutta ei voi mitään...

Minulla tämä tila ( ahdistus ja masennus) on ollut niin pitkään, että kroppani ja mieleni on jo tottunut siihen. Minä osaan elää sen kanssa ja tulen toimeen sen kanssa, me ollaan jo aika hyviä kavereita. Jos tämä koko lasti heitettäisi, jonkun sellaisen niskaan, joka ei ole tällaista koskaan kokenut, hänellä varmaan naksahtaisi joku päässä ja taitaisi viilettää kovaa metron alle. Kaikki on niin suhteellista. Toiselle toinen juttu on iso, toiselle toinen.

Minulla on lapsuudesta asti kerääntynyt paljon kantolastia, asioita joita minun pitää pystyä käymään läpi, jotta voisin jatkaa elämääni. On asioita, joita minun on hyväksyttävä ja on asioita joita minun ymmärrettävä.
Ihmisen aivot ovat niin hieno järjestelmä, ja ne puolustusmekanismit, joita ne luovat selviytyäkseen ovat äärettömän oivallisia. Ne tuppaavat vain jossain vaiheessa kääntymään itseään vastaan.

Vaikka minulla on paljon taitoa elää ja olen jo pitkään ja hartaasti elänyt omillani ja tullut toimeen, puuttuu minulta myös paljon taitoa tietyillä osa-alueilla.
Otetaan hyvin yksinkertainen esimerkki: syöminen. En osaa syödä. menneisyyteni takia, minulla ei ole sisäistä kelloa, joka ilmoittaa, että nyt syödään ja kuinka paljon syödään.
Se oli vain yksi pieni esmerkki. Suurimmat ongelmat ehkä liittyvät tunteisiin ja niiden ilmaisuun.

Kuulkaa, jos ihmisen peruskäsitys ja lähtökohta on että, minä olen virhe, minä olen kaiken pahan alku ja minä saan olla täällä vain jos ansaitsen sen jotenkin. Niin ei siitä kamalan hyvää soppaa tule.
Tunteita se ei osaa käsitellä, se ei oikein osaa syödä, se ei oikein tykkää ihmisistä, se on itsetuhoinen... Mutta kyllä mä olen ihan kiva, ainaskin sillon kun nukun, rauhallisesti. ;)

Ymmärtäkää ironiani ja musta huumorini, se on minulle yksi tapa selvitä.
Tällä hetkellä on paljon asioita, joita minun pitää selvitellä itselleni, itse ja yksin. Siksi saattaa täälläkin olla välillä hiljaista, mutta aina minä palaan.

Anteeksi kaikki kirjoitusvirheet, en jaksa alkaa korjata. Näppikseni iiiii-kirjain on rikki ja se ei aina tule tekstiin, koska sitä täytyy hakata hiukan kovempaa kun muita nappuloitan.

Mutta lähden siitä, että minulla on nätti pieni koti, kaksi ihanaa kissaa, työ. ( ja leveä sänky)
Perusasiat on kondiksessa.

Ja sitten vielä, minulla on kaksi siskoa, joiden kanssa olen tekemisssä välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mutta siskot rakkaat, olette minulle tärkeitä ja rakkaita. Siskot on siskoja.
Ja jos ei muuten kuulla, niin ainakin luen teitin blogeja.



ps. Sit mulla on kanssa kaksi mahtavaa tätiä, rutistukset teillekin
ppppssssss. ja kaikki kamut; pusut!

Teidän kaikkien avulla yksi Homssu jaksaa taas huomiseen.

Lisään vielä tämän, kun se on jotenkin niin kaunis ja koskettava.