Niin se vain on.
Terapia ottaa kovlle. Välillä joutuu tonkimaan asioita, jotka tajuttuaan, on kun saisi iskun vasten kasvoja. Ja vähän enemmänkin.
Kyllä tästä mennään läpi ja selvitään. Niinkuin aina.
Pitäkää kuitenkin peukkuja, että tällä kertaa KELA hyväksyy kuntoutushakemukseni ja saan tuettua terapiaa. Sillä nyt on rahallisesti mahdollisuus käydä van kerran vikossa terapiassa. Terapeuttini, kun vaan on sitä mieltä, että kaksi kertaa vikossa on parantumiseni kannalta ehdoton.
Palataan.
4 kommenttia:
Ei muuta kuin kovasti tsemppiä sinne! :-) Ja voisit aina tehdä jonkun Frank Kela nimisen voodonuken ja kokeilla olisko siitä apua niiden päätöksenteossa. ;-)
No...voivoi...häntää pystyyn kevät tulee,auringonlaskukin näkyi tänään,joten taisi aurinkokin paistaa.Älä anna byrokratiakiekuroiden lannistaa noin hyvää prosessia.Sillä tuosta kai juuri on tuossa sairaudessa kyse,kuoppien kautta pinnalle!Pus.
Tsemppiä myös täältä ja tuo Stenden idea voodoonukesta ei ole todellakaan huono ajatus ;-)
Sinullapa on uskomattoman kauniit silmät ;O)
Lähetä kommentti