Kuumia suhkuja ja hiuksia

Palelen, palelen, palelen.

Meikä palelee. Talvi tulee ja meikä alkaa palelemaan.

Huono ääreisverenkierto.

Kyse ei ole sitä, mitä on päällä, kun palelee, niin palelee. Olen viime päivinä palellut kotonani, rasittavaa ja kamalaa. On ollut villasukkia, tossuja, villatakkeja, verkkareita ja filttejä. Ja minä palelen.

Ainoa autuisa pelastus on kuuma suihku. Voisin istua kuumassa suihkussa tunteja. Kyllä vaan istun siellä suihkun lattialla ja annan kuuman veden virrata. No huono omatuntohan sitä tulee, kun vettä noin tuhlailen. Mutta kun palelu ylittää tietyn rajan ei sille vaan voi mitään.

Enkä minä siellä suhkussa tunteja ole, sellaiset 20 minuuttia korkeintaan.

Ja nyt joku järjen jättiläinen ihmettelee, miksi et mene saunaan? daa-a, minulla ei ole saunaa. Kerrostalon yhteiset saunatilat ovat hyvin epämiellyttäviä.



Töissä ulkonaolo talvella on tuskaa, vaikka minulla on kunnon toppahousut, untuvatakki, villasukat, pipo, fleece, kaulalina ja kunnon kuoma-talvikengät. (Ja siis tämä kaikki sisävaatteiden päällä.) niin meikähän palelee. Ja sitten lapset ovat kauhuissaan, kun täti Jääkäsi auttaa heiltä sisällä vaatteta pois.

Taas on muuten kädet ihan kylmät.



Vinkkejä kylmistä käsistä eroon pääsemiseksi saa antaa.



Sitten tuohon otsikossa mainostuttuun hiusosioon.

Nyt ei kyllä tule hustenhoitovinkkejä, aim sou sorry.
Minulla on tässä ollut menellään hiusprojekti nimeltään; oman väriset hiukset takaisin.
Ensimmäisen kerran olin kai 11-vuotias, kun värjäsin hiukseni. Sen jälkeen pääni onkin ollut kaikkea mahdollista pinkin ja valkoisen väliltä.

Tuossa loppusyksyllä vaalensin tukkani ja värjäsin sen aika lähelle omaa sävyä. Vaaleanruskea- kulta, oli mustaakseni värin nimi.



Nyt juurkasvu on sellaista 1,5cm, eli kakki muu paitsi juurkasvu sai lähteä. Meikä on nyt kolipää. ( se on siitä eräästä muumikertomuksesta, jossa Hattivatit polttvat Niiskuneidin tukan ja Nipsu lausahti, jotan kaunista...).

Mutta kun se on vaan tukkaa, se kyllä kasvaa.

Minulla kun ei ole edes sellaista ohutta ja hentoa suomalaista tukkaa, vaan hiukseni ovat sellaisia koivuhalkoja. Väri on erittäin mielenkiintoinen, se on sellainen tummahkonruskea, jossa kasvaa joukossa kultaisia huksia. ( Olen siis arvokas).



Hiukset ovat mielenkiintoinen juttu, muistaakseni olen tästä asiasta ennenkin mutissut.

Jokaisen (ainakin naisen) pitäis leikata, edes kerran aikuselämässä hiuksensa pois. Sillä, kun ei omaa enää hiuksia (tai erittän lyhyet hukset), niiden taakse ei voi enää ploutua. niillä ei vo tuoda esiin nasellisuuttaan tai kauneuttaan tai persoonaansa, vaan pitää oppia, joku muu asia, milä tuon kaiken tuo esiin.



Olen pienestä pitäen tykännyt lyhyistä huksista. Ehkä minussa on jo silloin asunut pieni feministi, joka vastustaa ajatusta, että hukset ovat naisen kruunu. En suostunut muuten pienenä käyttämään sukkahousujakaan, käytin pitkiä kalsareita tai legginsejä, niinkuin nykyisin tyttöjen pitkistä kalsareista sanotaan.



Enkä sitäpatsi voi sietää pitkiä hiuksia, jos ne ovat sotkussa ja roikkuvat vain päässä. töissä lapsiraukat, joilla on pitkätukka, joutuu auttamatta täti Kampaajan kynsiin, jossa hiukset letitetään, saparoidaan tai ponihännätetään.



Ja kun on lyhyet hukset niitä ei tarvitse hoitaa, se on ihan sama mitä shampoota käytät, tai jätät käyttämättä. Aamulla, sitaistaan vähän jotain mömmöä tukkaan ja on valmis. Ei haittaa vaikka töissä, seisoo ensin ulkona sateessa, sitten pää kuivauskaapissa, sitten makaa lattialla nukkarissa ja sitten pienet kultamurut nojaa päähäsi ja huksiisi, kun yrität laittaa kenkä heille jalkaan. Asennosta riippuvaista toki.



Ja kaiken tämän jälkeen tukkasi on moitteettomassa kunnossa. Ja ne miehet ja naiset, jotka pitävät naisten lyhyitä hiuksia kauhistuttavana ja epäseksikkäänä ja rumana, painukaa suolle, teidän mielipiteet ovat huonoja.