perjantaina, maaliskuuta 13, 2009

Ankaraa

Otetaan taas sellainen mielikuvitusleikki.

Ehkä siksi, että minä ymmärrän asiat paremmin konkreettisen esimerkin kautta, kuin hienona psykologisena puheena, jossa vilahtavat hienot termit.

Kuvitellaan, että synnyt erittäin ankaraan armeijaan.
Kaikesta on säännöt.
Asiat tehdään silloin kun käsketään.
Jos haluaa jotain, se pitää ansaita jotenkin.
Jos epäonnistuu tai rikkoo sääntöjä seuraa rangaistus.

On säännöt, joita seurataan. Niistä ei poiketa.
Säännöt pitävät kaiken käynnissä ja kaiken koossa.


Sinulle sanotaan, koska menet nukumaan ja koska heräät. On määritelty koska syödään ja koska syöminen lopetetaan. Koko vuorokauden ohjelma on määritelty. Se on rankkaohjelma.
Ja jos jotain etraa haluat, on se ansaittava.
Esimerkiksi vapaapäivä, ansaitaan tekemällä kahta kauheammin töitä. Ylimääräisen karkkipussin saa, jos on ensin päivän syömättä.
Kaikki toimii ennaltamäärätyllä tavalla.

Sitten eräänä kauniina päivänä sinulle ilmoitetaan, että se on loppu nyt.
Sinun on muutettava pois varuskunta-alueelta, omillesi.

Porttien ulkopiolella ei ole sääntöjä. Porttien ulkopuolella ei kerrota, milloin sinun pitää tehdä mitäkin. Ei koska pitää syödä, ei koska nukutaan, ei pidäkään ansaita extra-asioita millään.
saat tehdä niinkuin haluaa. Rikkomuksista ei rangaista, koska sääntöjä ei ole.

Kuulostaa hyvältä, eikö?

Mutta, säännöt, joiden keskellä olet elänyt koko elämäsi onkin olleet turvallisia, ne ovat pitäneet struktuurin kasassa. Sinut oikealla tiellä. Kaikki on tehty sinun hyväksesi.

Sitten yhteenveto: sääntöjen kanssa on rankkaa elää etkä jaksa sitä, mutta ilman sääntöjä ei olekaan mitään rajoja. Säännöt pitivät kaiken koossa.
Ilman sääntöjä olet tuuliajolla.

Koska säännöt ovat kertoneet aina kaiken. Ilman sääntöjä, et tiedä mistään mitään. Milloin pitää syödä, milloin nukkua. Kuinka paljon on riittävästi?
Ennen kaikki piti tehdä rankimman mukaan, koska säännöt niin märäsivät, mutta entä nyt?

Nyt Huomaan, että minun on alettava luopumaan siitä tutusta ja turvallisesta säännöstöstä, jos haluan elää ( lue. erittäin ankara yliminä).
Mutta ilman sääntöjä....

Annan esimerkin. Säännöt ovat aina kertoneet minulle, että syöminen on pahasta. Olen aina koittanut syödä mahdollisimman vähän, tienata extra syötävät ja saanut rangaistuksen morkkiksen muodossa, jos olen syönyt liikaa.
Sen seurauksena minulle ei ole kehittynyt normaalia, nälän tunnetta, tai täynnäolemisen tunnetta.
ja nyt minun pitäisi opetella luopumaan näistä säännöistä.
Se on pelottavaa, hyvin pelottavaa. Ja vaikeaa.
Asioita pitää opetella.
Mikä on normaalia ja minulle sopivaa? Minä en tiedä.

Minun on jotenkin opetaltava, se mikä on minulle sopivaa, ilman tiukkoja sääntöjä.
Se on pelottava ja iso asia.
PELOTTAVA.
Koska säännöt, vaikkakin liian tiukat ja vaativat, ovat olleet elämäni ja selkärankani joka on pitänyt kaiken hallinnassa.

1 kommentti:

Taikaviitta kirjoitti...

Hei taas :) Ne on niitä rajoja juuri niin kuin sanoit, mitä nyt haet.Ehkä tämä ankara kuri on puolustusmekanismeja, joilla olet voinut elää tähän asti elämääsi, ettei ahdistavat asiat tule pintaan.Ettei ole ollut tilaa muulle kuin säännöille. MITEN se pelko sulle ilmenee? Tekemiset, ajattelemiset?
Ajattelisin että pelko puhdistaa sua tällä hetkellä, jollakin tavoin mieli sen ilmaisee.
Pärjäät :)