Kevät

Olen päättänyt, että nyt on kevät. Sunnuntainen lumimyrsky lannisti minut täysin. Mutta viimeöinen ( ainakin luulen, että se oli yö, nukahdin nimittäin eilen jo viiden aikaan, juu vaatteet päällä ja meikin naamassa) vesisade ja tämänpäiväinen auringonpaiste, kadotti viimeisetkin pisarat sataneesta lumesta.

Jee!

Olen nin iloinen.

Nyt saa talvi olla ohi, vaikka pieniä ukkoja tulisi taivaalta.

kevään ensimmäinen suuri työ oli kun päätin pistää parvekkeeni kuntoon. Se olisi ehkä ollut helppoa, ellei sinne olisi talven aikana kertynyt suhteellisen montapussia roskaa. Ja roskan lisänä toki oli kuravettä. Ei auttanut kuin ruveta hommiin. Kaksi raastavaa matkaa roskalaatikolle ( jonne pitää mennä kellarin kautta), ja parveke oli tyhjä.

Ja eikun siivoamaan. Koska asun aika keskustassa ja tuossa parvekkeeni alla huristelee autoja, on musta pöly ikävä tosiasia.

Kun aikani rätin, juuriharjan ja veden kanssa touhuilin, tuli parvekkeesta suhteellisen inhimillinen. Sitten matto, pöytä ja tuoli ja lisäksi hiukan kaikkea krääsää, että saa nättiä.

parvekkeeni on etelään päin, joten auringonpaiste on taattu.

Nyt siellä voi vaikka päiväteet nauttia.

Parvekkeellani on keinuva kissa, joka on kyllä asunut siellä koko talven vahingoittumattomana.

Sitten sellainen savinen ontto pallo.

Tietysti vähän tekokukkia tuomassa väriä, koska oikeat kuolee, kun öisin saattaa olla pakkasta.

Ja sitten pöytä ja tuoli. ja tietysti kukka laatikko, joka odottaa asukkeja.