Satuin viime viikolla näkemään uusinta kierroksella olevan sarjan jakson. Tuo sarja, oli ah niin ihana, Ally Mcbeal. Kaikki muistavat tuon oudon sarjan asianajotoimistosta... Toivottavasti, sillä en jaksa ruveta selittämään sarjaa alusta alkaen.
Mutta siis, tämän jakson aiheena oli nainen, joka oli haastanut erään lakifirman oikeuteen, sillä hänestä ei oltu tehty firman osakasta, äidiksi tulon jälkeen.
No äkkiseltäänhän tuo kuulostaa ihan selvältä syrjinnältä.Mutta juttu olikin käännetty niin päin, että Allyn työ olikin puolustaa kyseistä firmaa.
Oikeustaistelu oli hankala ja metsään mentiin koko ajan. Kunnes loppupuheenvuoron sai pitää firman naisasianajaja, muistaakseni se blondi-Nelle ( Mitenköhän se nimi oikeasti kirjoitettiin...) Loppupuheenvuorossaan hän toi esille pointin mitä harvoin tulee edes ajatelleeksi. En nyt ihan häntä sanasta sanaan lainaa, mutta asia oli seuraava:
On toki ymmärrettävää, että nainen haluaa lapsen ja perustaa perheen. Sen jälkeen haluaa kuitenkin olla hyvä äiti yhdistää niin uran kuin työnkin. Se on hienoa ja kiitettävää ja kaikki kunnioitus naisille, jotka perheen haluavat perustaa. Sanomattakin on selvää, että perheen perustamisen jälkeen, ei kykene antamaan samaa panostustaan työhön, kuin ennen lasta. Ei voi tehdä 14 tunnin työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa, olla aina valmiina ja kykeneväinen lähtemään töihin. Jne... Ei voi priorisoida työtään kaiken edelle, niinkuin ennen.
MUTTA, on olemassa NAISIA, jotka eivät halua perhettä, ei lapsia, jotka haluavat omistautua työlle ja uralleen. Nämä ovat naisia, jotka tekevät 14 tunnin työpäiviä, ovat aina valmiina ja kykeneväisiä töihin, priorisoi työnsä kaiken edelle.
Kysymys kuuluukin, jos nainen, joka priorisoi perheensä edelle, ei tee niin paljon töitä, pitkiä päiviä jne. saa firman osakkuuden pienemmällä työpanoksella, kuin se nainen, joka priorisoi työnsä kaiken edelle, tekee puolet enemmän töitä ja antaa kaikkensa firmalle. Onko tämä oikein ja tasa-arvoista?
Onko oikein, että samaan asemaan päsevät naiset, joilla on elämässä eri priorisoinnit ja tekevät elämässä erimäärän töitä?
Priorisointi-kysymys.
Minua ainakin, suoraan sanoen vituttaisi, jos tekisin kaikkeni työni ja urani eteen ja samaan asemaan kanssani pääsisi nainen, joka ei tee niin paljon töitä ja priorisoi perheensä ensiksi.
Sillä tietääkseni missään ei sanota, että nainen on parempi ihminen kun hän saa lapsia ja perustaa perheen kuin sellainen, joka ei sitä tee.
Vaikka yhteiskunta niin usein ajattelee....
Okei, he hävisivät sen oikeusjutun, mutta ajattelemisen aihetta.... että mites meidän naisten välinen tasa-arvo...???
-H-
3 kommenttia:
Liekö sitten sekään ihan oikein ja viisasta, että on olemassa töitä joihin (muka) tarvitsee panostaa 14 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa, ja olla aina tavoitettavissa ja työhön valmiina kuin partiolainen konsanaan? Eipä tule mieleen kuin pari sellaista virkaa joissa se voisi olla tarpeen. Kuten ehkä ylin poliittinen johto. Muuten se on nykyajalle tyypillistä itsekorostus-teeskentelyä, valitettavan yleistä työelämässä kai kuitenkin.
Lie aika selvää ja tasapuolista, että jos joku tekee työtä "kynä tippuu kädestä kello neljä"-mentaliteetilla, niin ei sillä uralla kamalasti etene, oli mies tai nainen. Vastaavasti, samoilla näytöillä ja osaamisella ja panostamisella uran pitäisi edetä samalla tavalla, oli mies- tahi naispuolinen.
Jos taas panostaa uraansa enemmän ja on jo näyttöjä osaamisesta ja firman hyväksi toimimisesta, niin ei pelkän äitiyden pitäisi uran lentoa katkaista. Lastenhoitokin on järjestettävissä niin, että voi halutessaan tehdä töitä ihan kunnolla. Ei tämä ole joko-tai-kysymys, että nainen voi panostaa vain joko uraan 14h/vrk tai sitten kotiin 24h/vrk. Ja miksei muuten lasten isän koskaan oleteta tekevän mitään? Eikös ne kakarat ole ihan yhtä lailla sen uran esteenä sitten? Pitää hakea tarhasta ja sitten ne nuppuset sairastuvat ja pitää käydä neuvolassa ja pitää lukea iltasatu... Vai tekeekö se naisparka kaiken? On aika vanhanaikainen oletus että naisen on lastenhankinnan jälkeen omistettava elonsa vaipanvaihdolle ja mies hoitaa varainhankinta-osuuden.
Täsmentääkseni edellistä, tietenkin tuo sama panos-sama tulos pitää päteä myös kahden naisen välillä. Ja kahden miehen. Enpä vain ole koskaan tuollaiseen ongelmaan törmännyt. Näyttää menevän niin ihan itsestään.
Ja jos naiset alkavat julistaa itse, että eihän me naiset voida edetä kun on lapsia ja kaikki, niin silloin sahaamme itse omaa oksaa. Ei hyvä.
Ongelma on se, että lähtöodotus on aina se, että kun naisesta tulee äiti, hän ei enää panostaisi työhönsä, miehistä näin ei odoteta. Jos mies tulee isäksi, ei häneltä evätä nousua johtoportaalle. Miehiltä ei odoteta eikä vaadita omistautumista lapsille, eikä lapsen saannin näin ollen odoteta vaikuttavan työpanokseen. Naiselta sitä taas odotetaan.
Väärin ei ole se, että asema työapikalla määriytyy työpanoksen perusteella, vaan se, että äitien työpanoksen oletetaan automaattisetsi olevan huonompi kuin isien.
Lähetä kommentti