Pukuhuone

Meillä töissä on kaksi pukuhuonetta. Toinen on naisten ja toinen miesten. Molemmissa on pukeutumistila kaappeineen ja vessa suihkuineen.

miesten puoli on hiukan pienempi kuin naisten. Minut on syystä tai kolmannestatoista siirretty pois naisten puolelta miesten pukuhuoneeseen. Luulen kuitenkin vielä olevani nainen, sillä eräs työkaverini tässä taannoin kehui tissejäni. Mutta asiaan.

Ero näiden kahden pukuhuoneen kohdalla on huomattava.

Naisten pukuhuonen on jotenkin avara ja valoisa ja hyväntuoksuinen. Kaikki vaattet ovat kaapeissa, ylimääräistä roinaa ei ole. Vessassa on kaksi peiliä. Toisen lavuaarin yhteydessä on iso allaskaappi, jossa on nimetyt laatikot jokaiselle, henkilökohtaisia tavaroita varten. On siellä laatikko minullekin, mutta hiukan vaivalloista aina josta naisten puolelta hakemaan ne henkilökohtaiset tampoonit, kun muuten istuu miesten puolella.

naisten vessassa on muovikukka koristeena ja hajusteita, kaunis pyyherivistö. Joissakin kaapeissa yksi hyvin aseteltu kuva, nimilapun vieressä.

Sitten menemme miestenpuolelle. Selventääkseni asiaa meitä on siellä kaksi, työpaikkamme ainoa mies ja minä. Pukuhuoneestamme löytyy, pari epämääräistä muovikassia, täysinäinen jätesäkki, laatikkoja, jotka sisältävät kaiuttimia ja stereot, pahvilaatikoita, sählymailat, kitarakoteloineen, syntikka ja kuivauskaappi. Meidän pukuhuoneessa usein haisee pahalle.

Meidän kaappien ovet ovat koristeltu kuvilla. mm. ihana Eva Wahlström ja toki pari alastonta naista. Vessan ovessa on kuva missä minä ja se toinen ollaan baarissa. Pukuhuoneen ovessa lukee tuho-osasto. Tietysti pitää ottaa huomioon pukuhuoneessa ajelehtivat minun vaatteet, jotka aina jätän kaikkialle, yleensä lattialle. Kaappiemme ovet eivät enää mene kiinni, koska ne on tungettu niin täyteen.

Ostin meidän vessaan, sellaista sitruunahajustetta, nyt siellä haisee pahalle ja sitruunalle. Meidän vessassa on lavuaari, peili ja pytty. Ja paikka kahdelle pyyhkeelle, mutta siinäkin pyyhkeiden lisäksi riippuu minun työvaatteita.

Silti koen olevani paljon vapautuneempi ja viihtyväni miestenpukuhuoneessa, ei tarvitse stressata. Onko vaatteet paikalla, ja siistiä ja hyvänhajuista.

Mutta olenkin kuullut, että minussa on enemmän munaa kuin monessa miehessä. :)

Homssu

tatuointi päivä

Kävin ottamassa tatuoinnin. Älkää antako söhryisen kuvan häiritä. Selitän sille syytä ohessa.

menin töihin klo 6.15, kotoata lähdin 5.43 . Päästyäni töistä, menin tatuoitavaksi. Tatuoijalta taasen takaisin iltakokoukseen töihin, joka loppui jälkeen seitsemän. Sitten parin tyäkaverin kanssa VLTAVAan glögille ja sitten kotiin. Nyt istun kirjoittamassa tätä. kello on 20.48. Yhdeksän tunnin kuluttua pitäisi taas lähteä töihin. No kyllä nuori, perheetön ihminen jaksaa ;).

Hoidan mukeloita työkseni ja kuulkaa ei ole helppoa tämä joulunaika...

Joulukortteja pitää askarrella, pipareita leipoa, itsenäisyyspäivänjuhlat pitää pitää, joulujuhlat ja harjoittelu, pikkujoulupuuro, jouluruoka, joulukalenteri pitää järjestää, loput hoito-ja kasvatuskeskustelut pitää pitää... Enhän minä yksin tätä kaikkea tee, mutta silti. Ja huom!: ne lapsetkin pitäisi hoitaa ja osata pukea oikein.

Lohdutukseni on ihanat pojat, jotka jo ovella ovat kehräten vastassa. Sekä laukustani löytyvät aarteet, jotka ostin hakaniemen hallista. laukusta löytyy: vadelma suklaata, mansikka suklaata, pipari suklaata, magneetti, jossa lukee: Tiedän, etten ole täydellinen, mutta olen pelottavan lähellä. Sekä pieni varoituskyltti, jossa lukee:Jumala on kiireinen, voinko minä auttaa?

Siksi kuva on söhryinen, mutta on se tatuointi hiano!!!!!

Homssu

Ps. jos lapsenne on lastentarhassa, älkää ostako hoitajille joululahjaksi niitä iänikuisia kynttilöitä ja servettejä. Vaan viinipullo, jokaiselle oma. He ovat sen ansainneet.

tatuointi

Kävin ostamassa joulukalenterin, itselleni.

Huomenna menen ottamaan uuden tatuoinnin. Alla pari huonoa kuvaa jo olevista. On niitä muitakin, mutta en ole vielä täysioppinut akrobaatti kamerani kanssa. saas nähdä mitä huominen tuo tullessaan ja minne...

Eikö ole hienoja?Liskogalleria on luottotatuointi paikkani. se löytyy tuolta linkeistä, ehdottomasti tutustukaa, jo hienojen taulujen vuoksi.

Tumssu hohto

Joulu vol 3, innostus

Olen tänä vuonna hävyttömän innostunut joulusta. Olen jo jonkin verran huolissani itsestäni. Kyseessä on siis ihminen, joka on viimeiset 10 vuotta saarnannut joulun kamaluudesta. Nyt minulla on joulukriisi. Olin tänään katsomassa joulkatua ja samalla kävin hengailemassa stockmannin tavaratalossa. Eksyinpä joulutilpehööriosastolle. olin vannonut itselleni etten osta mitään. Aikaisempaan krjoitukseeni viitaten, missä paruin teatterissa, olin taas itkun partaalla, katsoessan joulukalentereita. Ostinpa muuten niitä joulukoristeita, mikä sinänsä on täysin naurettavaa, sillä minulla ei ole joulukuusta, koska en edes leiki viettäväni joulua kotona. Nyt ne roikkuvat omassa joulunaisessani. Minulla on sellainen ikeasta ostettu naisfiguuri, joka on oikeasti vaatepuu, joulusin aina koristelen sen valoilla.

Siellä oli kaikkea niin ihanaa tilpettä. Olisin halunnut ostaa joulukuuseen ihania palloja, mutta kun se puu uupuu ja vietän aika varmasti rakkaan siskoni ja hänen perheensä kanssa joulua ja siskoni ja minun käsitykset joulukoristeista eroavat hiukan. On hänelläkin toki ihania koristeita...

Ensi lauantaina saa avata kalenterin ekan luukun. En ole vielä ostanut kalenteria, olen vasta ihaillut Ostan itselleni kuvakalenterin, ne ovat parhaita.

Kuolasin myös ihanien joulukorttien perään. Siellä oli aivan ihania mamma muu ja Pettson&Findus- kortteja. Taidan tänä vuonna ylittää itseni ja laittaa joulukortteja postiin. Inhoan tekstiviesti-joulutervehdyksiä, ne ovat niin kovin tunteettomia.

Olen innoissani joulusta, ja kaikkein eniten jouluvaloista ja kaikesta kimaltavasta.

Huomioita

Olen taas talsiessani tehnyt huomioita ja haluaisinkin nyt tuoda ne myös teidän, rakkaat lukijani, tietoon.

- Kesällä ostamani selluliittivoide on tehonnut erinomaisesti. Reisieni selluliitti on huomattavasti lisääntynyt sitten kesän.

-H&M halveksii isorintaisia naisia. Tämä johtopäätös juontaa juurensa seuraavasta: olin tänään hypistelemässä alusvaatteita. Haluaisin uusia, kauniita, selaisia hörhellyksiä. Kyseisen ketjun liikkeeseen eksyin, koska rintaliivit olivat siellä halpoja. ( Sitten rupean maksamaan paljon ko.tuotteesta kun alan käyttämään niitä paidan päällä.) siellä oli ihania tilpettejä, mutta löytyi A sekä B kuppia. Ei muuta. Enkä nyt peräänkuuluta tupla jiitä, vaan ihan Ctä ja Dtä.
Koska haluanhan minäkin, että minulla on ihqt alusvaatteet, jo vaikka joudun onnettomuuteen ja se ihana ambulassimies tulee antamaan tekohengitystä ja syränhierontaa ja avaa paitani. Ja toki minä olen onnettomuuden jälkeen asettunut kauniisti maalle lepäämään, korkeintaan pari veritipaa kasvoissani. Vähän niinkuin CSIn uhrit.

- Eräs pariskunta osti tänän uudet lakanat, jotka maksoivat 140 ruroa. Miksi joku maksaa 140e lakanoista? Kuitenkin on päiväpeitto päällä ja kun lakanat ovat esillä, on pimeää tai sitten nukutaan.

- Ambulanssipornoa ei ole olemassa. Olen laahannut läpi erilaisia sivustoja, joissa myydään pornofilmejä. Kuulkaa ihan kaikkea muuta löytyy, siis ihan kaikkea, en edes tiennyt että kaikkea sellaista on olemassakaan. Ei ambulanssipornoa. Nyt joudun tuijottamaan jo melkein puhki kulunutta pelastajat-dvdtä ja käymään fire images galleryn sivustoilla, köyhää, tosi köyhää.

-Pidän nukkumisesta, aivan valtavasti. Pidän unista, mutta kyllä nukkuminen on mukavaa. Herääminen ei niinkään. Vihaan heräämistä

Että näin tänään. Toivottavasti viisastuitte, sillä minä en ainakaan sitä tehnyt.

:):):):):):):):):)

Tätä minä haluan

Olen viettänyt ihanaa perjantai-iltaa, katsonut pikkukanasta ja syönyt poppareita. Muitakin leffoja on tullut katsottua. Olen syönyt ville vallattomia ja Hannu ja kerttu-keksejä. Koiria ulkoiluttanut.
Keksikö joku jo?
Kyllä olin lapsenvahtina. Että toiset pääsee pikkujouluihin ja muihin rientoihin. Minä olen kuitenkin aika kiltti ja mukava ihminen. Pääsin töistä aikaisin, hain lapset ajoissa tarhasta (vesisateessa). Siivosin, syötin lapset, ulkoilutin koirat... Ja onhan se aina silloin tällöin kivaa.

Olen koko illan hokenut itselleni, että tämä on oikeasti sitä mitä haluan. Tämä ON sitä mitä haluan. Oikeasti, haluan.
Kaksi lasta, puu omakotitalo ja kaksi koiraa. Idylli, tätä minä haluan.
Miksi en haluaisi. Koska tätä pitää haluta. Kaikki haluaa. Kaikki haluaa lapsia ja perheen. Se kuuluu asiaan. Näin sen pitää olla ja silti ahdistaa.

Mutta minä en taidakaan haluta. Olen nyt paria vuotta vajaa kolmenkymmenen, sitten kuulemma haluan kun täytän kolmekymmentä. Olen kuullut. Paljastettakoon, että työkseni hoidan näitä palleroita. Päivät pitkät, hirveän kivoja olioita, niin kauan kun ne ei ole omia.
Minulla ei ole mitään haluja lapsen hankkimisen suhteen. Vaikka niiden tekemisen harjoittelu on kivaa.
Minulla ei ole edes mitään haluja sen tiiviin parisuhteen suhteen. Mutta kyllä minä ehkä joku päivä huomaan, että tämä on se mitä minä oikeasti haluan.
Joku päivä ehkä huomaan, että haluan sitoutua, oman kodin ja lapsia. Koska niin pitää.

Olen jo kuitenkin näin vanha. Eräs hyvä ystäväni kyllä lohdutti minua, kysyi, että kannattaako tähän maailmaan oikeasti hankki lapsia? Niinpä....

Minä niin tykkään olla ja haahuilla. Haahuilla kotona, haahuilla kaupungilla, olla ja haahuilla. Nukkuminen on kanssa kovin mukavaa. Mutta niin ei kai saisi.
Arvatkaa, kuinka usein saan lapsellisilta ihmisiltä moittivia katseita, kun kerron, että haahuilu ja nukkuminen on mukavaa. Vastaus kuuluu, niin minustakin olisi, mutta ei tässä lasten kanssa kerkiä edes sellaisesta haaveilemaan.
Mutta kun minä en halua lapsia!!
Mutta, jos minä oikeasti haluankin, en vain tajua sitä.
Mutta kun en halua sitoa itseäni lapseen, enkä mieheen. Miksi minun sitten pitäisi?
No juuri siksi, että niin pitää. Minä en vain vielä ole sitä tajunnut. Ehkä tajuankin sen sitten vasta kun on liian myöhäistä.

Tiedättekö se Anssi Kelan laulun: " Milla hei sun täytyy muuttuu, sun elämästä suunta puuttuu, sä aina tartut tikkuun lyhimpään, se ei johda mihinkään.... Sä et ole mikään tyttö enää, sun pitäis tehdä jotain järkevää...."
Nimeni ei ole Milla, se on Homssu

Työmatka

Menen töihin raitiovaunulla eli ratikalla eli raitsikalla eli spåralla. Melkeinpä ovelta ovelle pääsen. No voisi sen matkan kävelläkin, mutta monta vuotta päivittäiset työmatkat talsittuani, nautin ratikan helpoudesta, varsinkin sateisina ja kylminä aamuina.
Tänään aamulla lähdin töihin, saavuttuani pysäkille, huomasin, että ratikka oli toki myöhässä. Onneksi allekirjottanut, joka ei koskaan myöhästy mistään ( kop,kop), oli ajoissa tullut pysäkille.
Sieltähän hetken jälkeen raitiovaunu kolahteli paikalle. Se oli mallia uusi. Sellainen hieno ja siisti, Jonka penkit ovat mielestäni kapeammat kuin mallissa vanha.
No mutta, raitiovaunu oli suhteellisen täynnä. Löysin kuitenkin yhden istuttavan penkin, naama menosuuntaan päin. Ja tässä kohtaa saavumme siihen hauskaan osioon. Istuin oli nivelen vieressä. Nivelellä tarkoitan, ratikasta sitä kohtaa joka vääntyy ja kääntyy. Siinä kohdassa lattia liikkuu. Eli istuin penkissä, joka ei liikkunut, mutta lattia jalkojeni alla kääntyi ja likkui.
Tunne oli huvittava, vaika penkki ei liikkunut, jalat liikkuivat ensin oikealle ja sitten vasemmalle.
Surrealistinen tunne, mutta tosi. Taisin myös näyttää sellaiselta.
Mikä työmatka, kuinsuoraan linnanmäeltä.
Köyhällä pitää olla halvat huvit.

Itkua teatterissa

Ylitin itseni. Kun aikaisin aloittaa työt, pääsee yleensä aikaisin pois.
Menin elokuviin. Katsomaan joulutarinaa. Minä suhteellisen aikuinen ihminen yksin, herätin vähän huomiota. Elokuvateatterin kanssani jakoivat 2x n.14 vuotiasta kaverusparia ja äiti tyttärensä kanssa. Nämä ihanat teinit päästivät ihanan kiherryksen silloin kun Mikko Leppilampi tai Antti tuisku tuli kuvaan. Argh!

Mutta kuulkaa, häpeäkseni tunnustan, että meikäläinen parkui puolet elokuvasta. Minä en koskaan paru elokuvissa tai muutoin julkisesti. Ainakaan en myönnä. Se oli ihana elokuva. Suosittelen. Se oli jo visuaalisesti niin suuri nautinto mahtavien maisemien vuoksi.
Ja se musiikki.
Se oli...olen sanaton.
Kari Väänänen oli aivan mahtava. Kaikista parasta oli se ihana verstas ja talo jossa joulu-ukko työskenteli. Yksin upeiden maisemien keskellä. Sai olla rauhassa. Ja silti pienessä kyläpahasessa oli ihmisiä, jotka välittivät.
En osaa eritellä, ainakaan vielä, mikä siinä oli niin sydäntä keikauttavaa.
Tai sitten minusta on tullut pehmo.

Enpä ole varma, mikä on elokuvan ikäraja, mutta en kovin nuorille missään nimessä suosittele.
Se oli kuitenkin jonkun verran pelottava ja siinä oli sellaista mikä piti ymmärtää.

Mutta rakkaat, ilahduttakaa itseänne. Löytäkää todellinen jouluntarkoitus. Menkää katsomaan joulutarina.

pelastusvastaava

Unohdin kertoa teille rakkaat kanssaihmiset. Elämäni on saanut uuden käänteen. Olen työpaikkani uusi pelastusvastaava, siis voitteko kuvitella pelastusvastaava.
Ihan itseltään alkaa jo kuola valua, sitä ajatellessani.
Nyt minulla on oikea syy konsultoida palomiehiä ja ambulanssimiehiä!!!!!!!!!!! AMBULANSSI!!!!!
Olen ylpeä itsestäni.
Enää ei tarvitse leikkiä epilepsiakohtausta kadulla ja hengata pelastusasemien tienoilla.
No äh, teen sitä kuitenkin!!!!!
Kiitos kaikista sadoista onnitteluista!!!!!!!!!!

Joulu vol 2, uusi alku

Pääsemme jo näin pian dilemman toiseen ääripäähän.

Pidän joulusta ja odotan joulua, odotan joulua enemmän tänä vuonna kuin moneen moneen moneen vuoteen.

Minun päässäni on vuodekierto. Se on ympyrä. Jos ajattelemme kelloa, on kahdentoista kohdalla juhannus ja kuutosen kohdalla joulu. Ja vastapäivään kuljemme. Siisnä yhdeksikön ja kahdeksikon kohdalla alkaa kamala pimeys ja ainoa valopilkku on juhla kuutosen kohdalla. Menikö kovin sekavaksi. Joulun valo ja lämpö tuo edes pienen pilkahduksen toivoa, keskelle mustaa. Ja kun joulu on käsilä on myös uusi vuosi ja se merkitsee uuden alkua. Uuden vuoden ja uuden mielen alkua. Tämän vuoden odotan jo malttamattomana loppuvan, sillä tämä vuosi ei ole ollut helppo ja kiva.

Odotan siis malttamattomana uuden alkua.
Odotan malttamattomana tämän pimeän loppumista.
Odotan joulua siis tänä vuona kuin hullu puuroa. Mielenkiintoista sinänsä, tykkääkö hullut kamalasti puurosta, en minä ainakaan.
Mutta olen edelleen sitä mieltä, että juhlana se on ihan perseestä.
Silloin pitää olla yhdessä ja kaikilla pitää olla hauskaa. Not. On niitä, joilla ei ole ketään. Niitä joille koko joulu on yhtä helvettiä syystä tai toisesta. Vuoden tunteikkain ja ylimainostetuin juhla. Mutta palatkaamme siihen myöhemmin.
Vilkaiskaa kuitenkin tämä.

Joulu vol.1, joulupukki

Enään 35 päivää jouluun. Laskin aivan itse. Tätä päivää ei ole mukaan laskettu, koska tämä päivä on jo alkanut.
Kohta saa ostaa joulukalenterin, ajattelin sellaisen kauniin kuvakalenterin ostaa.
Nyt päästään siihen kaksiulotteiseen dilemmaan mitä koen joulua kohtaan:
Joulu on ihan perseestä.
Luettelen ne asiat, miksi en joulusta pidä:
-Joulupukki
-Rahan tuhlaus lahjoihin
- Yleinen paine siitä, että pitää olla kivaa ja kaikki vetää viinaa kuitenkin kun niitä ahdistaa.
-Joulupukki
-Valehtelu
-Joulupukki

Kuuntelin tässä aamuna eräänä joululauluja, erään lapsosen kanssa. Sitten se VITUN laulu tuli: " ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa, joulupukki matkaan jo käy..." ja se VITUN laulu jatkui. Kaikki melkein tietää miten se jatkuu, siinä toitoteetaan koko laulun ajan, että pitää olla hiljaa ja kiltti, että saa lahjoja.
Ei ole totta!
Ei ole!
Jos itkettää saa itkeä ja jos melututtaa saa meluta. Traumaattisia ihmisiähän tuollainen laulu tuottaa. Lahjat kuuluu jouluun ja on väärin pelotella ja kiristää lapsia niillä. kaikki saa kuitenkin lahjoja. Ja se joulupukki on pelottava ja kamala otus, miksi sen pitää tulla joka joulu, kun mukelot kuitenkin pelkää sitä. Joulupukissa on jotain kieroutunutta.
Olin aikojen alussa, kun opiskelin vielä, tekemässä harjoittelua, päiväkodissa. Siellä ensin peloteltiin lapset joulupukilla, joulun jälkeen nuutti-pukilla. Seuraavaksi otettiin käyttön pääsiäiskukko, ei saa munia jos ei ole kiltti. Kun pääsiäinenkin oli ohi, otettiin käyttöön isä jumala.
Ja suuria kysymyksiä pohdittavaksi:
Miksi pitää olla kiltti?
Mistä tontut tulevat?

Joulupukki pannaan ja totuus esille siitä, että kuka ne lahjat ostaa ja niistä määrää!

Muihin dilemmani osioihin palaan tulevissa jaksoissa.

Joukkoliikennettä

Joukkoliikenne on matava keksintö. Luonto säästyy ja tapaa paljon mukavia ihmisiä. ( Hävetkää yksityisautoilijat) .Kuten Stan Saanila, eräässä uutisvuodon jaksossa totesi : jokainen missi toivoo ammattia, jossa voisi matkustaa ja tavata uusia ihmisiä. Rupeisivat siis HKL:n lipuntarkastajiksi, matkustaa saa koko päivän ja koko ajan tapaa mitä viehättävämpiä uusia ihmisiä.
Sitten takaisin tähän päivään. Jouduin aamulla menemään bussilla töihin, sillä niin aikaisin aamulla ei ratikat kulje. Odotin pimeässä ja väsyneenä bussia, kello oli 5.45. Ympäriläni oli myös paljon pimeitä ja väsyneitä ihmisiä.
Bussi saapui, heiluteltiin kovasti, että se pysähtyykin. Se pysähtyi. Kuski oli aivan jotain sanoinkuvaamattoman mahtavaa, hiukan vanhempi mies. Ensin hän toivotti kaikille hyvää huomenta. Kun ensimäinen asiakas, joka nousi bussiin yritti näyttää korttiaan lukijalle, sanoi kuski: piip-piip, menkää sisään, laite on rikki. Se ihana kuski piippasi kaikille, jotka kaikesta huolimatta vilauttivat korttiaan. Ihana mennä töihin bussila, joka on naurua täynnä.
Piip-piip.

Takaisin päin pääsin ratikalla. Ja se klassinen tapahtui. Istui edessä, aika siinä keskivaiheilla. En siis mummoille ja hulluille tarkoitetulla paikalla. Pian minun pysäkkini jälkeen kytiin nousi kasa huonokäytöksistä nuorisoa. Minähän en heihin lukeudu. Sitä seuraavalta pysäkiltä nousi kaksi tärisevää mummoa kyytiin. Kukaan muu ei noussut, minä nousin ja tarjosin paikkaa. Ja jumankauta, se mummo ei suostunut istumaan. Nousin paikalta pois kuitenkin, mummo jäi seisomaan paikan viereen. Samaan aikaan toinen kumara mummo yritti päästä eteen maksamaan matkaansa. Kovaan ääneen kertoi, kuinka häntä pirullisesti yritetään estää pääsy matkaa maksamaan. Kielsi ihmisiä kailottamasta ja hyökkäämästä käsillänsä.
Kyllä matkustaminen on mukavaa. En enää anna paikkaani mummolle.

Ihan loppukaneettina kerron tapahtuman, joka tapahtui noin tunti sitten. Siivosin, kädessäni oli kaksi kaukosäädintä, joita yritin kuljettaa omalle paikalleen. Jostain syystä toisen jalkani isovarvas juuttui toiseen housunlahkeeseeni, niinkuin sinne sisälle, mistä normaalista jalka tulee ulos. Ymmärsittekö? Menetin tasapainoni ja rojahdin keskelle olohuonettani.
niin voiko tuohon nyt enää mitään sanoa?

homssuli

kissasuhde

Homssulla on seuranaan siis kaksi kissaa. Tuo ylläoleva kuva valehtelee, jonkun verran. Molemmat ovat oikeasti aika isoja. Iäkkäitä leikattuja kolliikissoja. Kadehdin näiden kissojen suhdetta toisiinsa ja minuun. Ne ovat viettäneet suurimman osan elämästään yhdessä. Minun luonani puolisentoista vuotta.

Heidän suhde on hieno. Molemmat ovat suuriruokaisia. Pojille on tarjottava ruoat eri puolilla huonetta, sillä muuten iso-oranssi syö isonmustan ruoan. Ja isomusta luovuttaa. Yleensä pojat nukkuvat eri tuoleilla, muta jos allekirjoittanut istuu toisella tuolilla, nukkuvat he sulassa sovussa vierekkäin.

Mutta sitten tullaan poikien suhteen kadehdittaviin osiin. He pesevät sulassa sovussa toisiaan, kun sille päälle sattuvat. He myös jahtaavat toisiaan takaa ja painivat, kun sille päälle sattuvat. Olin tänään vahingossa sulkenut isonmustan vaatekaappiin, se kun oli mennyt sinne nukkumaan oven olessa auki. Hetken kuluttua, alkoi jostain kuulua oves raapimista. En heti käsittänyt mistä se tuli. Kunnes iso-oranssi havahtui heti, meni vaatekaapille ja alkoi raapia ovea ulkopuolelta. Isolle-mustalle koitti pelastus.

Pojat nukkuvat sängyssäni öisin. Iso-musta aina jalkopäässä tai tyynyni vieressä. Iso-oranssi, erittäin hävyttömästi, joko päälläni tai tyynylläni. Parina kertana olen herännyt siihen, että iso-musta on nuollut hiuksiani. En vielä tiedä mistä se johtuu :)...

Joka päivä kun tulen kotiin, on minua vastassa ovella kaksi kissaa. Joka aamu kuudelta minut herättää kaksi kissaa, viikonloppuisin se ei ole kivaa... Kissani tunnistavat kun kännykkäni hälyttää aamulla herätyksen merkiksi. Ne tulevat heti naukumaan sänkyyn, josta yleensä ovat lähteneet yöllä, levottomuuksien vuoksi.

Kissani arvostavat minua selvästi, meillä on kaikki niin kauan hyvin kun toteutan tehtäväni, syöttöautomaattina ja potan siivoajana.

:)

Auttakaa

Lyhyt kommentti järkyttävästä, ampumavälikohtauksesta Jokelassa. Syvä osanottoni jokaiselle, läheisensä tai rakkaansa menettäneelle.
Herätkää ihmiset. Herätkää päättäjät.
Mielenterveystyölle, lisää rahaa ja lisää resursseja.
Kaikki te, joilla sitä ylimääräistä on, vaikka muille jakaa, ja juuri julkaistujen verotietojen perusteela teitä on. Lahjoittakaa, antakaa rahaa.
Antakaa kaikille niille mahdollisuus päästä hoitoon, jotka hoitoa tarvitsevat tai haluavat. Antakaa kaikille mahdollisuus puhua. Antakaa auttajille mahdollisuus auttaa.

Pysähtykää ja katsokaa ympärillenne. Pitäkää huoli Rakkaistanne!
Kaikilla meillä on mahdollisuus auttaa!

Valoa ikkunassa

Homssu on herkistynyt. Kohta on Joulu. Juhlana sinänsä en joulusta pidä, siinä on jotain niin teennäistä. Palaan siihen toiste, angstin iskettyä pahemmin päälle.
Rakastan joulua sen valon vuoksi. Valopilkun, joka loistaa keskelle pimeyttä. Hiljaisuutta... Rauhoittumista.
Odotan joulua. Joulusta alkaa uusi vuosi.
Juuri tämän vuoksi.
Minulla palaa jo kotona jouluvalot. Ei mitään blinkuttavia neontörkeyksiä. Vaan puhtaasti valovaloja. Ne on niin kauniita. Kuka sitä paitsi sanoo, että ne ovat jouluvaloja, minusta ne on enemmänkin pimeysvaloja. Niiden pitää loistaa silloin kun on pimeää ja kamalaa. Nyt on. Täällä etelässä sen varsinkin huomaa. Sataa ja on pimeää, koko päivän. Aamulla kun lähtee kotoa, ei kannata edes nostaa sälekaihtimia ylös, koska taas on pimeää kun tulee kotiin. En pidä tästä pimeästä, enkä pidä kylmästä. Kaikki on jotenkin niin kuollutta.
Homssu myöntää vajoavansa syysmasennuksen kouriin, joka syksy. Aina sen unohtaa ja joka vuosi se tulee yllätyksenä. Ja iän myötä se pahenee. Siksi on tärkeää aloittaa valonjuhlan viettäminen ajoissa. Laittakaa ihmiset hyvät, pimeysvaloja palamaan. Toisaalta tämä kuollut aika antaa ihmiselle luvan käpertyä pieneen koloonsa. Lohdullista, ulkona oleva pimeys, antaa luvan sisällä olevalle pimeydelle. Itsemurhia tapahtuu paljon kevään kynnyksellä ( joku tutkimus, en muista mikä, niin ja ironista, joulun alla) luonto herää ja paljastaa ihmisen sisällä olevan pimeyden. Silloin kun luonto herää, pitäisi ihmistenkin herätä, mutta ei se aina ole niin ja se sattuu.
Laittakaa siis ihmiset pimeysvaloja ikkunoihin ja koteihin loistamaan.

Viitaten otsikkoon, on minua vastapäätä kauniita kerrostaloja. Ei mitään betonihirmuja. Siellä on sellainen viistosti minua vasten oleva tummankeltainen talo. Siinä talossa on yläkerroksessa, pääty ikkuna, jossa ei ole verhoja ja melkein aina palaa valo. Yölläkin valo näkyy. Ei sieltä näy muuta kuin kirkas piste. Minä rakastan sitä ikkunaa. Pimeässä loistava ikkuna, onko mitään ihanampaa ja kauniimpaa. Turvallisempaa.

Myönnän minulla soi myös joululevy. Eikä mikä tahansa, raskaampaa joulua kuulkaa. Marco Hietalan laulama Ave Maria, ihana. Tonttu on minun toinen lempikappale, se on niin kaunis sen tunnelma on niin kaunis. Kuunelkaa se on niin kaunis kappale!!!!!!! En vain muista kuka sen levyllä laulaa. Muutenkin siinä levyllä on kauniita lauluja ja upeita sovituksia.

Siis Kehotan teitä vielä, laittakaa valoa ikkunaa! Pimeysvalot loistamassa, se on niin kaunista!

Matoja

Meikä on saanut viikonloppuna askarteluja aikaiseksi. Matoja...

Niissä on takana sellainen pinssi-juttu, niin saa rinnuksiin kiinni.

Nämä ovat ensimmäisiä väsäämiäni ja ajattelin, että jos vielä 100 teen, alkavat ne hiljalleen ehkä näyttämään inhimillisiltä.

Eräs tuttuni, joka on psykiatri, sanoi kyllä, että asioissa pitää näkyä sellainen käsityöläisyyden leima... Kaikissa tekemisissäni taitaa vaan näkyä vähän liikaakin tuo käsityölisyyden leima...

Ja kuten yllä, siis ihan ylhäällä, olevasta kuvasta näette, pojat ovat olleet taas tukenani. :)

Taas se sama, tumssu hohto, homssu siis vaan, mutta kun sitä sanaa ei voi vääntää ja kääntää.Lukekaa muumilaakson marraskuu...

pyhiä mietteitä

Viitaten siihen, että tänään on pyhäin päivä ja minä ajattelen. Siis oikeasti ajattelen tai ainakin mietin.
Olen käyttänyt alkupäivän erittäin hyvin.
Yö oli nimittäin aika levoton, ei niinkuin joku siellä nyt ajattelee. Vaan sillai minulle tyypillisellä tavalla. Ensin näin unta siitä, että kämpästäni puolet paloi ja sain erittäin kamalan puhelinsoiton, että eräs erittäin läheinen ihminen oli kuollut ja minun piti lähteä visarallin ja kellavitun ( Terveisiä!) kanssa Hämeenlinnaan selvittämään asiaa. Niin, tuota asiaa sen enenmpää miettimättä. Seurasi ikävä herääminen ja kunnon kansalaisena rupesin pohtimaan työasioita. Uni ei sitten tullut ja rupesin lukemaan kaikkien aikojen suosikki kirjaani muumipappa ja meri. Sitten nukahdin. Näin unta, että yritin päästä käymään töissä ja sieltä piti taas päästä Hämeenlinnaan, mutta kaikki bussit ja ratikat olivat sekaisin. Lopuksi päädyin ratikkaan numero kymmenen, joka vei minut jonnekin kauas ja siellä kaukana oli fantasia väritteinen bensa-asema, jota hallinoi hullu mafioso. Enenmpää en muista, ehkä ihan hyvä. Heräsin uudestaan siinä seitsemän aikaa ja aloin taas pohtia työasioita. Siitä seurasi taas pätkä muumipappaa ja merta ja pari tuntia unta. Heräsin.

Ja sitten palaamme tähän päivään. Aamulla hörpin teetä ja tuijotin hetken ihanaa suomalaista sarjaa kumman kaa. Sitten meikä rupesi siivoamaan. Arvatkaa kuinka ihanaa. Sillä koko syksyn, monen asian summana, kämppäni on ollut koko ajan hiukan räjähdys valmiudessa. Nyt täällä on siistiä, eikä ahdista. Nyt on hammasharjalla puunattu kylppärin lattia, alan taas siis pikkuhiljaa olla oma itseni.

No mutta, mietin siivouksen lomassa yhtä asiaa( tai kyllä niitä oli muitakin). Jossain oli otsikko: Britney spearsin rinnoilta tarjoittiin kokaiinia. Ottamatta kantaa siihen, onko se totta vai ei. Mutta se oli varmaan näky. Ottaen huomioon sen, että neiti on kuitenkin synnyttänyt kaksi lasta, eikä ole muutenkaan mikään iso ihminen. Joko Britneyn rinnat ehkä muistuttavat lapasia tai muuten vaan kylmänäppylöitä. Ja niiltä on tarjoiltu kokaiinia... Käyttäkä mielikuvitusta. Ellei britneyllä ole silkkareita, silloinhan tissit saattaa käydä tarjotimesta...

Sitä paitsi luvattiin, lumimyrskyä, odotin sitä innolla. Mutta totuus on hyväksyttävä, täällä noin 400m merestä ( olen huono arvioimaan etäisyyksiä, anteeksi) tulee vain räntää ja vettä.

terveisin tumssu hohto ja pojat

Kaupassa ja vähän muallakin...

-Ilahduin suuresti tänään mennessäni kaupaan perjantai ostoksille. Siis ruokakauppaan. ahdisti jo valmiiksi, koska en oikein tiennyt mitä ostaa ja kauppalistat eivät ole minua varten. Johtuu varmaan auktoritetteja vastaan kapinoinnistani, en koskaan saa ostetuksi sitä mitä listalla on.
Mutta nyt eksyttiin sivuraiteille. Siis ilahduin, koska kaupassa oli hirveästi erilaisia joulusuklaita. Painin hetken paradis-rasian, kohdalla. En kuitenkaan ottanut sitä, koska vastaani käveli levylinen joulusuklaata. Siis sitä sellaista fazerin, joka on maustettu, hedelmillä, piparilla ja mantelilla. Se on kuulkaas hyvää.

-extra kissanruoka oli myös halpaa, o.45e purkki. Pakko syöttää halpis märkäruokaa suurimman osan aikaa, kun pojat syövät aika paljon... Niin, lidlistä löytyi vielä halvempaa, mutta se ruoka sisälsi kaniinin lihaa ja rasavilli-sisko oli saada slaagin. Myönnän kyllä, että loppujen lopuksi syötin lihan pojille ja hyvin maistui, olen kuitenkin rahan suhteen aika pihi ihminen. Anteeksi

-Lihapullahyllyn ( kamalan mukava sana) luona seurasin uskamatonta parisuhdekeskustelua. Mies otti käteensä lihapulla paketin ja sanoi, että otetaan näitä, nää on niin halpoja ( o.99e, myönnän) ja mitä tekee vaimo/tyttöystävä? Ei, siis sun pitää pitää huolta sun mahasta. Sitten nainen otti lihapullapaketin miehensä kädestä, pisti sen takaisin ja sanoi miehelle, että nyt mennään pois tän sun "karkkihyllyn" luota. Ja ohjasi miehen vihannestiskille, ostamaan pupun ruokaa.
Eikö lapsia yleensä kohsella noin? Mutta toisaalta kun minulla, ei ole miehiä eikä lapsia, olen varmaan taas vain ymmärtänyt jotain väärin.

-Kassalla pelkäsin hetken, että tililläni ei ole rahaa , korttini ei kelpaa ja joudun jättämään kaiken kassalle, sillä aikaa kun kaikki nauravat ja osoittelevat. Sellaista ei ole koskan sattunut, mutta mahdollisuus on aina olemassa. Eikä ne hälyttimet piipanneet tullessa eikä mennessä.

- Eilen olin muuten metrossa ja minua vastapäätä istui nainen, joka kovaan ääneen selitti kännykkään: "että se vaatteiden sovitus oli niin kamalaa ja arvaa mikä mun kuppikoko on nykyisin, se on 80 D, ennen se oli 75 B, kuinkahan paljon se tästä vielä kasvaa? ..."
Haluaisin nyt huomioida, että kuuntelin musiikkia ja kuulin tämän puhelun musiikin läpi. Silmäni kuitenkin ajautuivat automaattisesti tuijottamaan naisen rintamusta. Hänellä oli kyllä toppatakki päällä, ja jalkojen paksuudesta päätellen kyseessä oli aika pieni nainen. Mutta minkäänlaista suhteettoman isoa kumpua eivät silmäni löytäneet. Olisikohan pitänyt neitiä pyytä riisumaan takkinsa? Että olisi asian voinut itse todeta. Kaikkea sitä oppii metrossa. :)


Kuulkaa huomenna on pyhäpäivä, kaikki kaupat kiinni ja sitten sunnuntaina kaupat auki. Muutetaan lauantai sunnuntaiksi ja toisinpäin. Jotenkin ihana viettää perjantai-iltaa, koska tietää, että huomenna ei tarvitse tehdä mitään, kun on kerta se pyhä. Ja sitten sunnuntaina voi. :)