perjantaina, lokakuuta 17, 2008

Ei tykkää, kun sattuu

Joulu on taas kohta täällä.
No niin, on tässä sentään kaksi kuukautta aikaa. Mutta se aika menee nopeasti. Töissä tehdään vielä isänpäivälahjat ja sitten alkaa joulupuuhat.
No minähän en pidä joulusta.
Mutta kun minä pohtivana ihmisenä en hyväksy näin yksinkertaista asiaa. Onhan sille joku syy, että inhoaa jotain.
Ja jos sen syyn joskus saa selville, ehkä pääsee irti inhostaan ja oma olo helpottuu.

No kas kummaa, minä ole pohtinut jouluongelmaani.
Koska kuitenkin toisaalta, minua koskettavat, kauniit laulut, jouluvalot, lahjat ja jouluruoka :)
Ja silti, inhoaa ja inhoaa.

Sitä inhoaa, koska se sattuu liikaa. Sen haluaisi heittää pois, kun se sattuu.

Joulu on kaunista aikaa, mutta en pidä sitä, koska se sattuu. Jouluna huomaa sen, että ei ole perhettä, sellaista perhettä kun ehkä haluaisi. Ei ole ollut enää pariinkymmeneen vuoteen.
Se sattuu ja sen muistaa aina joka joulu. Joulu on siis kaunis, mutta niin surullinen.
Siksi minä en siitä pidä.
Se sattuu aivan liikaa.

Mutta tässä pieni fakta pläjäys:
Vaikka kristityt juhlivat joulua jeesuksen syntymän kunniaksi.
Kuitenkin ennen ajanlaskunalkua, mm. egyptiläiset juhlivat auringon uudelleen syntymää, siihen kuului mm. talojen koristeleminen ikivihreinlehvin.

Myös skandinaviassa juhlittiin, keskitalvea talvipäivänseisauksen aikaan.
Joidenkn selitysten mukaan pohjoisten alueiden keltit ymmärsivät vuoden kahdeksankapulaiseksi pyöräksi. Talvipäivänseisaus oli tämän "pyörän" juhla. ( engl yule ruotsi jul). Keskiajalla englannista, yule- ja christmas juhlasta tuli käytännössä synonyymejä.
Kun kristinuskosta tuli Roomassa virallinen uskonto, kristillinen ja pakanajuhla sulautuivat toisiinsa.
Historiantutkjoiden mukaan Jeesus syntyi syksyllä tai loppukesästä.

Joulukuusesta:
Druideille puun koristelulla oli uskonnollisia merktyksiä, he koristelivat ulkona olevat puut kynttilöin ja omenoin talvipäivänseisauksen akoihin.
Myöhemmn roomalaiset koristelvat puunsa pienn metallipaloin.
Nykyisen joulupuun perinne tulee saksasta. 1500-luvulla puita tuotiin koteihin. Joulukuusi symboloi paratiisin tiedonpuuta ja sen oksille ripustettiin syntiinlankeamusta symboloivia omenoita jakatumusta symboloivia öylättejä.

Joulupukin: alkujuuret ovat pyhässä nikolauksessa. Merimiesten-, kauppiaiden- ja maanviljelijöiden suojelupyhimys. Yhden tarinan mukaan hän lahjoitti pussillisen kultaa perheelle, jolla ei ollut varaa kolmen tyttärensä myötäjäisiin.

Coca-cola lanseeras nykyisen punaisen ja iloisen joulupukn 1900-luvun alussa. Pohjoismaiden joulutonttu, syntyi vuonna 1851, kun Killian Zoll piirsi punamyssyisen tontun.

Tässäpä vähän historiaa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pakko todeta tässä vaiheessa että pidän kovastikin joulusta, mutta vastustan toki sen überkaupallisuutta. Joulussa on parasta tunnelma ja ruoka. Ja tässä osaa myös arvostaa joulua kun vietän joka toisen joulun töissäduunissa. On varsin "harmillista" että huonot kokemukset ovat aiheuttaneet sinulle "pahat wibat" joulusta. Mutta ymmärrän kyllä... :-(

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos historiapläjäyksestä. Siinä oli wanhalle Wäiskillekkin uutta tietoa.

Ai niin, ei tuo joulu ole nykyään enää joulu vaan typerä kulutusjuhla.

Anni kirjoitti...

Jouluruoka on hyvää. Ja lahjat.

Ja wäiskille ole hyvä historiikistä!