keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008

Omassa kuoressa

Joskus sitä haluaa vain olla.
Työ on kutenkn niin sosiaalista, että jotenkin ei aina jaksa.

Olen kuin vetäytynyt omaan kuoreeni. Minulla on täällä hyvä olla, en ole vetäytynyt kuoreen, siksi, että haluaisin pakoon maailmaa.
Vaan siksi, että minä haluan olla. Olla omissa oloissani.

Ehkä tämä on nyt sitä itsekkyyttä, mitä minun on opeteltava. Olenkohan nyt viimein oppinut,
vai painaako syksy päälle.

Haluan olla ja nukkua. Olla ja tehdä tyhmyyksiä. Ilman kenenkään mielipidettä tai neuvoja.

Ongelmakiintiöni on täynnä. Omat ongelmat ja työssä olevat haasteet riittävät.
Nyt on vain luotettava siihen, että kaikki läheiset selviävät ihan itse ja miksi eivät selviäisi?

Tai ehkä minä haluan van nauttia siitä olo tilasta, että minua ei masenna.

Viime viikonloppuna tein uuden ennätyksen. Olin koko viikonlopun pyjama päällä. Nukuin, katsoin leffoja ja nukun taas. Kerran kävin kaupassa. Pyjama päällä.
Toki minulla oli kengät ja pitkä takki päällä.

Nyt minä olen täällä kuoressa. Oikeastaan tämä on hirveän kivaa.

Suosittelen.

3 kommenttia:

Puuhanurkka kirjoitti...

Serkkuni sanoi kerran opiskeluaikanaan, että joskus tulee olotiloja, kun mikään ei vain kiinnosta. Totesi sitten virnistellen, että hän on huomannut viikon kämpillä makoilun auttavan asiaan. Kun viikon "könöttää" kotona yksin pyjamassa, alkaa ihan pikku hiljaa jopa tekemään mieli ihmisten ilmoille!

Itse olen aina viihtynyt paremmin sellaisten ihmisten seurassa, jotka selkeästi viihtyvät myös yksin itsensä kanssa. Toisilla on aina kiire mennä ja tehdä - aina pitäisi olla ohjelmaa ja juhlia, ihmisiä ympärillä. Minusta se on jatkuvana rasittavaa, vaikka pidän itseäni sosiaalisena. Myönnän kaipaavani erakkona oloa aina silloin tällöin - se vain tekee niin hyvää. Onneksi myös mieheni ymmärtää tämän ja on itse asiassa ihan samanlainen.

Hyvää kuoressa oleilua! Eiköhän läheiset ymmärrä, ne tärkeät ihmiset kyllä ymmärtävät ja varmasti pärjäävät.

Anonyymi kirjoitti...

Voi sentään. Minulla kyllä on mennyt montakin kertaa koko päivä pyjamassa, puhelin kiinni. Aina joskus tulee tunne, että pitää vähän topata menoa. Silloin katson ympärille ja totean, että vasta huomenna jatkan tästä eteenpäin ja ulospäin ja otan kirjan käteen, jätän siivoukset ja ruuanlaitot ym huomiselle (tai ensi viikolle).
Oikeastaan jokaisen pitäisi pitää välillä pysäystyskuvapäivä eli jättää kaikki tekemiset mitä ei ole pakko tehdä just tänään.

Anonyymi kirjoitti...

Yökkäreillä kauppaan <3