Ovikello

Minulla oli viime yönä suhde Ville Valon kanssa. Herra Valo ajoi erittäin ränsistynyttä ladaa. Lada oli valkoinen. Samalla suhteestamme tehtiin jonkin näköistä dokumenttia, olin itse samalla kertojana. Mutta oikeasti olin Samuli Putron kanssa samassa ratikassa tänään. Oliko tämä siis enneuni julkkiksen tapaamisesta... Näen enneunia!

Sitten otsikon viittaamaan asiaan. Asun kerrostalossa Helsingissä. Alaovella on ovikoodi, joten ne harvat ihmiset, jotka käyvät luonani, joutuvat ennentuloaan soittamaan minulle. Joko pyytääkseen, että tulen avaamaan oven tai saadakseen koodin. Sitä paitsi noin yleisesti ottaen INHOAN yllätysvierailuja.
No, eilen iltasella, olin käynyt suihkussa, tukkani sojotti märkänä jokaiseen mahdoliseen ilmansuuntaan ja olin sonnustautunut ainoaan omistamaani verkkari-pukuun. ( Jonka siskoni pakotti minut ostamaan, koska mökillä uutena vuotena piti olla asusteena veryttelypuku. Siskoni kuitenkin kieltää näin tapahtuneen).
Tuijotin telkkaria. Ja sitten ovikello soi. Eikä mitenkään hiljaa ja nätisti, vaan selvästi karskilla miesmäisellä otteella. (Voi nainenkin olla karski). ARGH!!!!!!
Kuka se on?
Minä tietysti pelästyin kovaa ääntä, kuten myös suurenmoiset vahti-kissani. Siinä sitten rivissä tuijotettiin silmät pyöreinä ulko-ovea. Päässäni vilisivät seuraavat vaihtoehdot:

-Se on hullu sarmamurhaaja-raiskaaja-pahoinpitelijä-ryöstäjä-silpoja, joka nyt tulee sarjamurhaamaan, raiskaamaan, pahoinpitelemään, ryöstämään ja silpomaan minut.
-Se on palomies. Koska talo palaa. ( voi ei, mitä minulla onkaan päälläni, en haista savua, enkä kuullut piipaata) Aika epätodennäköistä. Mutta se olisi voinut olla.
-Jollakin on joku hätä. Hullu naapuri on puukottanut kuollettavasti partneriaan ja nyt se partneri on viimeisillä voimillaan ryöminyt ovelleni hakemaan apua. Verivana vain jälkeen jääneenä. Kun avaan oven se hullu tulee puukottamaan minutkin. ( Talo jossa asun on rauhallisempi kuin huopatossutehdas)

Pakotin itseni kuitenkin ovelle, sydän hakaten, valmiina taistelemaan. Avasin oven, raotin lähinnä, ettei kisut karkaa. Jännitys ja kauhu oli käsinkosketeltavaa....
Siellä oli sellainen kyllästyneen näköinen poika, joka jakoi puhelinluetteloita. Nyt minulla on puhelinluettelot, joilla en tee mitään. Sain juuri edelliset raahattua roskiin.

Että niin.

Homssu
Ps. Kaikki tutut, ilmoittakaa minulle ennenkuin saavutte. Ettei turhaan kissani tai minä saa sydänkohtausta kauhusta.