Pakkohan minunkin on korteni kantaa kekoon... Olen lastenhoitaja. Annan nyt pientä toimintaohjelistaa, liittyen työhöni. Sillä tehtyäni itse kohta kahdeksan vuotta näitä hommia, lähes päivittäin saan eri tahoilta, jotka eivät tee tätä työtä, ohjeita työni tekoon.
Innoittajani toimii myös väsynyt lanssari
- Vaikka me hoitajat, ulkoilessamme seisomme pihalla emmekä leiki lasten kanssa jatkuvasti. On siihen syynsä, muutkin kuin laiskuus ja leipiintyminen. Jos meitä on kolme aikuista pihalla ja neljäkymmentä lasta, emme voi syventyä vain parin lapsen leikkiin ja unohtaa muita. Koska sillä aikaa kun leikit Armaksen ja Pekan kanssa on aivan varma, että Nelli iskee lapiolla Eeverttiä nekkuun. ( Nimet muutettu). Kyllähän vahinkoja sattuu, vaikka on onkin haukkana koko ajan, mutta sellaista se on....
-Emme nukuta lapsia pahuuttamme tai saadaksemme nauttia hiljaisesta kahvihetkestä. Ainakin alle kolmivuotiaat tuppaavat tarvitsemaan päikkärit ( vaihtelevasti lapset saattavat nukkua päikkäreitä vielä eskari-ikään asti). On ikävä katsoa, leikkiessä nukahtelevia lapsia, kun isi ja äiti ovat kieltäneet päikkärit, kun sitten ei illalla mene ajoissa nukkumaan ( klo 18.30). Päikkärit ovat päiväkodissa usein tarpeen, vaikka kotona niitä ei enää nukuttaisi. Sillä arvatkaa ihmettä, mutta päiväkotipäivät ovat pitkiä ja rasittavia. Ikävä kyllä päivät ovat tiiviisti ohjelmoituja ja hiljaa ja rauhassa ei saa olla ( paitsi lepäämässä tai päikkäreillä). Tämä on johdannaista siitä, että lapsia katsotaan sopivan koko ajan päiväkotiin lisää ja henkilökunta tekee töitä resurssien äärirajoilla.
-Meille ei tarvitse soittaa keskellä päivää ja antaa lisäohjeita kuinka Hannu-petteri ( nimi muutettu) tulee pukea ulos mennessä. Kaappienkaan oveen ei aina tarvitse liimata pukemisohjeita. Kyllä meihin voi luottaa. Eikä se Mari-lotta kuole, vaikka sillä kerran onkin väärät villahousut.
-Sillä on syy, että pyydämme vanhempia merkkaamaan vaatteet. Uskokaa tai älkää, emme tee sitäkään ilkeytämme. Työmme on huomattavasti joutuisampaa, kun emme jokaisen vaatekappaleen kohdalla joudu pelaamaan bingoa siitä, kuka sen omistaa. ja joskus jopa sattuu niin, että vaate katoaa vaikka siinä on nimi. Se voi olla jonkun toisen lokerossa, joku toinen on ottanut sen vahingossa kotiin, se on hukkunut omaan kotiin... Me emme ole sitä aina hukanneet.Emme ainakaan tahallamme.
- Jos vapaa-aikana sattuu näkemään lapsensa hoitajan, tervehtiminen riittää. Ei tarvitse kysellä Niina-Santerin päiväkotipäivistä tai kysellä niitä kysymyksiä, joita ei ole muistanut päiväkodilla kysyä.... meilläkin on vapaa-aika.Kysykää ne kysymykset sitten seuraavana päivänä päiväkodilla.
Näillä mennään, jos vaikka toiste jaksaisin enemmän kirjoittaa... ;)
4 kommenttia:
Tämänkaltaisista teksteistä (kuten esim. tämä ja "miten suhtaudun sairaankuljettajiin baarissa"-teksti) pitäisi tehdä joku "kansalaisblogi" josta veronmaksajat voisivat sitten mennnä ja opiskella miten pitää suhtautua eri alojen ammattilaisiin. Olisi kaikkien elämä niin paljon helpompaa... ;-)
Kannatan ehdottomasti asiaa. Kansalaisblogi pakollisksi,niin että tyhmemmätkin osaavat käyttäytyä ;):);):);)
Olen mukana!!!
Tämä näyttää erittäin positiiviselta!!!!!!!!!
Lähetä kommentti