Satuin törmäämän anttilan alelaarissa yhteen vanhaan suosikki-elokuvaani. Olen viimeksi nähnyt sen yli kymmenen vuotta sitten. Ostin sen. Okei siinä on kaksi suosikkinäyttelijääni: Gary Oldman ja Winona Ryder.Kyse on siis aikamme suurimmasta rakkaustarinasta: Francis Ford Coppolan elokuvasta, Bram Stokerin Dracula.
Se on sitä suurta rakkautta. Kolme oscaria voittanut elokuva, kuuluu luokkaan kauhu, mutta ei se nyt niin kamala ole. En normaalisti pidä kauhu elokuvista. Ja onhan siinä Gary Oldman. Elokuva on vuodelta 1992 ja kielletty alle 15-vuotiailta.
Jos siis haluatte nähdä suurta rakkautta, kauhulla, yliluonnollisuudella, mahtavalla ohjauksella ja kuvauksella höystettynä, katsokaa tämä leffa!
Löytyy ainakin anttilan alelaarista!
Rakkaus ei koskaan kuole.
4 kommenttia:
Juu, samaa mieltä. Hyvä leffa! :-) Joko muuten katsoit sen Bringing Out The Deadin?
No en katsonut, kun en vielä ole löytänyt leffaa mistään... Mistä se voisi löytyä?
Enpä tiedä, itse ostin oman silloin vuosia vuosia sitten. Mutta haluaisin kyllä DVD-version samasta leffasta joten kuljen itsekin silmät auki. Kerron jos osuu kohdalle... :-)
Olen yrittänyt etsiä tuota elokuvaa ja kolunnut mm. erilaisia nettikauppoja. (Synti ja häpeä tunnustaa, että olen katsonut tuon elokuvan, mutta en muista siitä mitään. Muistamattomuus ehken selittyy sillä, että a) siitä on aikaa vuosia ja b) olin silloin influenssan kourissa ja katsoin sumuisin aivoin useamman leffan kerralla, mutta silti, synti ja häpeä :o). Ei liene kovin helppo löytää, mutta Videodivarista tärppäsi (www.videodivari.fi). Tosin siinä vaiheessa ansioitunut kolmen hengen ystäväpoppooni totesi, että mitään ei sitten mennä tilaamaan, kun syntymäpäivä häämöttää tämän kuun loppupuolella. Joten jäin siis odottamaan. Tällä hetkellä hinta näyttää olevan 28,90€, kun se kuun lopulla oli puolet vähemmän (ja toimitusaika on kaksi viikkoa), mutta sieltä se ainakin löytyy dvd muodossa.
Tämä samainen ystäväpoppoo oli muuten kaivanut viime vuoden lahjaksi Tapani Baggen kirjan Pelastajat. Se pohjautuu joskus 1990-luvun puolivälissä (?) tulleeseen kotimaiseen tv-sarjaan, jossa seikkaili etelähämäläisen (kuvitteellisen) pikkukaupunki Huimalan palokunta. Sarjan juoni ei tainnut olla kovin häävi, mutta pitäis varmaan laittaa ylelle palautetta, että uusisivat joskus moisen ”kulttuuriteon”. Kyllähän näissä ystäväpoppoon lahjoissa (korteista nyt puhumattakaan) on ollut ”lievähkö” kettuileva sävy, mutta huumori on pop.
Lähetä kommentti