perjantaina, helmikuuta 22, 2008

Terveisiä Turusta

Nyt on reissu takana. Hieno ja antoisa reissu.
Huomasin onnekseni, että minun ei tarvitse lähteä kovin pitkälle päästäkseni arjesta irti.
Tuli tutustuttua Turun keskustan kauppoihin ja shoppailtua.
Näin Turunlinnan ja reitti kakolaan tuli minulle erittäin selväksi. Ja pääasia, tuli matkustettua junalla. Menomatkalla istuin-junan yläkerrassa, takaisin tullessa oli ikävä kyllä tavallinen pikajuna, mutta huomasin, että siinä oli enenmmän jalkatilaa.
Menomatkalla, mukava mies näytti minulle miten pääsee junan yläkertaan, kun ei blondi kaikkea tajua...
Mutta menomatkalla takanani istui mies, jolla oli kannettava tietokonen mukana. Hän tietysti asetti sen pöydälle, joka oli kiinni minun penkkini selkänojassa. Ei siinä mitään pahaa sinäänsä, mutta setäpä hakkasi näppäimistöään sellaisella voimalla, että koko minun penkkini tärisi. Pohdin jo hetken pitääkö minun kääntyä ja paiskata miestä kirjallani päähän ( taru sormusten herrasta, ei ohut teos). Onneksi mies sitten nukahti ja lopetti työn teon, joten minun ei tarvinut yltyä väkivaltaisiin tekoihin.
Tulomatkalla samaan vaunuun minun kanssa onnistui tulemaan neljä kappaletta noin 15-vuotiaita pojankloppeja. Minä kuuntelin omaa ämppäriä ja silti kuulin heidän musiikin bassonjytkeen, minun musiikin läpi. Onneksi he poistuivat jo Salossa.

Mutta reissu oli siis ihana ja onnistunut, Turku on kaunis kaupunki. Sovittiin, että keväämmällä tulen uudestaan, niin, että luonto on jo puhjennut kukkaan. Silloin on paljon kauniimpaa, kun kaikki ei ole ruskeaa ja kamalaa.
Tätini opasti minut huuto.netin ihmeelliseen maailmaan ( ostin leffan) ja me kävimme yhdessä ottamassa tädilleni kulmalävistyksen.
Tädilläni on myös kaksi kissaa, jotka olisin ottanut mukaani, jos kahta läskiä ei olisi kotona. Ne oli ihani rex-kissoja joiden silmät näyttivät ihan kirkkailta lasikuulilta. Ne nukkuivat yöllä kanssani ja kissat ja koira viihtyivät kovin sylissäni, oli siis erittäin kotoisa tunnelma. Kerrankin ei tarvinnut hävetä omia vaatteita, jotka olivat täynnä kissakarvoja.

kiitos vielä ihanalle tädilleni, joka antaumuksellisesti teki reissustani ihanan!

Homssu

Ps. Aina oppii uutta: kupittaa on ruotsiksi kuppis.

Ei kommentteja: