Mutta jos toivo katoaa, mitä sitten tapahtuu?
On toisia päiviä jolloin toivoa on enenmmän ja taas nitä helvetillisiä hetkiä, kun toivo katoaa kokonaan. Joku sanoo jotain tai joku tekee jotain, tietämättäänkin ja minun toivooni kolahtaa ja kovaa.
Sinä hetkenä tuntuu, että ainoa oikea vaihtoehto on kadota. Kadota, koko maailmasta. Pakata reppunsa ja vain kadota. Tai jättää repunkin pakkaamatta ja mennä sinne mistä kukaan ei tiedä mitään.
Olen heikko ja toivoni on ohut. Olen sairas ja olen toipilas. Se ei näy minusta, se ei näy konkreettisesti päällepäin, se näkyy vain pään sisällä. Olen niin värikäs ja iloinen ja pirteä. Enkä ole. Kuulostan pirteältä puhelimessa, olen siis paremmassa kunnossa.
Joku alkaa epäillä; taidat inistä turhasta. Silloin toivo kuluu niin ohueksi, että se on lähellä katketa.
Jos tämä onkin turhaa, jos inisen turhasta. Jos tämä onkin todellisuus jonka kanssa minun on elettävä. Jos se tumma meri, joka elää sisässäni onkin se oikea todellisuus ja minun on turha pyristellä pois sieltä. Minun on uitava ympyrää tai hukuttava, poispääsyä ei ole. Mutta lopputulos on sama, hukkuminen mereen on väistämätöntä kun voimani loppuvat.
Jos se onkin minun kohtaloni ja elämäni ja minä en vain ole oppinut kunnolla uimaan, jos se pelastusvene ei tulekaan hakemaan minua pois. Miksi silloin jatkaisin?
Kuinka paljon se sattuukaan kun joku epäilee tai vähättelee.
Kukaan ei epäile, jos sairastut syöpään tai diabetekseen tai epilepsiaan tai kätesi amputoidaan. Mutta jos sinun vamma ei näy päällepäin, ei ole yhtä suurta oikeutta olla silloin sairas.
Sairautesi voidaan diagnosoida vain puheittesi perusteella. Ja voithan valehdella tai suurennella asioita.
Älä ota sitä niin vakavasti, täähän on vain hei elämää.
Muutu, muuta ajatteluasi, kuuntele totuutta, muuta elämääsi, lopeta vikinä.
Silloin, toivo napsahtaa poikki ja minä hukun.
6 kommenttia:
Kuulostaa pahalta. Enpä taida osata juur auttaa, mutta omaa elämääni kelaten ainoa neuvo on, koita nukkua niin paljon kuin pystyt!!! Nukkumalla minäkin pääsin aikoinaan paljosta pahasta ja nyt on kaikki paremmin vaikka paljon lisääkin on tapahtunut vuosien saatossa. Koita jaksaa!
Hoo
Älä jää tummaan veteen, ui kohti kirkasta ja selkeää, missä lumpeen kukat kelluvat ja kalat näykkivät varpaitasi.
Itsekin luulin tummuuden vain olevan osa minua, minussa. Nyt
se tumma vesi on onneksi selkeytynyt.
Kiitos Hiille ja Hoolle!
Tuo Hoon neuvoa nukkua lämmitti mieltä kovasti, kuten myös Hiin, erittäin kauniit sanat.
Maanantaita Hompssu.
Kuinka tuttua, kuinka tuttua....
Toivo ja usko tulevaisuuteen, millä sen pitäisi mukanaan?
" Kuinka paljon se sattuukaan kun joku epäilee tai vähättelee."
Niin, sattuu paljon. Mitä kauemmin sairaus jatkuu, sitä epäilevämpiä ovat kanssaihmiset. Minunkin sairauslomani on ikään kuin unohdettu, kuin olisin vain lomalla. Täysissä sielun ja ruumiin voimissa tekemään kaikkea, nitä ennenkin. Mutta jos minulla olisi fyysinen sairaus kukaan ei kysyisi, miksen ole tehnyt sitä tai tätä. Käynyt siellä, tullut kylään jne... Se näkyisi ja saisin olla rauhassa sairas. Nyt tunnun oleva laiska kun en käyttä vapaa-aikaani hyödyllisesti.
Kuinka nopeasti mieli vaihtuukaan.
Illalla luin ilolla sinun Juhannuksen vietostasi ja nyt luin tuskaasi. Minäkin, itse samaa sairastava, ajattelin sinun voivan paremmin kun pystyit nauttimaan mökkeilystäsi. Tottakai mekin nautimme - hyi minua ;O)
Ei kun eteenpäin on mentävä, katsottava mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
terkuin,
Aikuinen Nainen
Aikuinen nainen: On niin ihana kun joku oikeasti ymmärtää mistä puhuu.
kiitos lohduttavasta vertaistuesta. Se antaa voimaa ja jaksamusta. Lisää toivoa.
Kiitos!
Niin kauan kun on elämää on toivoa, ja niin kauan kun on toivoa on elämää. OK, aikamoista "sohvafilosofiaa" mutta onpas kerrankin myönteinen oravanpyörä... :-)
Lähetä kommentti