Viime yönä oli ukkonen. Kesän ensimmäinen, tai ensimmäinen jonka minä olen bongannut.
Laitoin koko kämpän pimeäksi, vedin verhot ylös ja istuin katselemassa ukkosta.
Ukkonen on hieno.
Ukkosessa on jotain suurta ja hienoa.
Pienenä pelkäsin ukkosta, en enää. Pienennä pelkäsi enemmän sitä ääntä. Vaikka eihän siinä ole mitään vaara, niissä salamoissa ennemminkin.
On niin mahtavaa, kun kaikki pimenee. Sitten luonto hiljenee ja stten räjähtää. Ensin saattaa jostain kauempaa kuulua jyrinää ja yht´äkkiä, se jyrinä kovenee ja kovenee. Kunnes kaikki vain välkkyy ja jyrisee. Sade saattaa koventua ja yht´äkkiä ei sada ollenkaan.
Ukkosen jälkeen kaikki rauhoittuu, luonto tuoksuu kuten myös märkä asfaltti.
Luonto on mahtava. Suurempi kuin mitä ihmiset ymmärtääkään. Kun luonto näyttää voimansa on hminen täysin sen armoilla.
Pari kertaa olen aikuisiällä pelännyt ukkosta. Niillä kerroilla, kun pelko on hiipinyt vieraakseni, olen ollut yksin lomalla kesämökillä.
Kun iltaa kohden huomaa myrskyn nousevan. Kaukaisia jyrinöitä, luonto hiljenee, kaikki pimenee.
Siinä tilanteessa tuntee olevansa yksin kaiken keskellä. Mökiltä ei kovin helposti naapureille juosta. Muutenkin sinne on vaikea saada mitään apua, jos jotain tapahtuu.
Siinä tilanteessa ukkoseen myös liittyy jotain yliluonnollista.
Salaman valossa välähtävät kasvot tai ovelta kuuluva luonnoton koputus. Tai jonkin oven aukeaminen narahtaen.
Kaiken tämän keskellä tietää, että yö on tulossa. Pitäisi mennä nukkumaan. Toivoo, että nukahtaisi nopeasti. Salamoinnin ja jyrinän keskeltä kuulee kunka kaappikello lyö.
( Toisaalta tähän saattavat liittyä ne kauhuleffat, joita siskoni on pakottanut minut katsomaan)
Yksi mahtavimmista ukkosista, jonka muistan oli vuosia sitten kesällä. Olimme kahdestaan ystävättäreni kanssa, hänen perheensä mökillä viettämässä lomaa.
Sitten alkoivat ukkoset. Päivät olivat kuumia ja aurinkoisia. Illalla alkoi jyrinä. Ukkonen yltyi ja yltyi. Lopuksi salamoi ja jyrisi taukoamatta. Se oli sanoin kuvaamattoman hienoa.
Aamuksi kaikki tyyntyi ja tuleva päivä oli mitä hienoin.
Näiksi ukkos-öiksi majoituimme ystävättäreni kanssa nukkumaan hänen vanhempiensa leveään parisänkyyn. Siinä me makasimme ja kuuntelimme ukkosta.
Eräänä aamuna herätessämme, huomasimme naapurin miehen joka huhuili meitä ovella. Hän tuli tarkastamaan olemmeko kunnossa. Ihmettelimme hieman. Kunnes menimme ulos ja huomasimme pihalle kaatuneen jättimäisen puun, joka oli kaatunut vain metrin päähän autostamme.
Ukkosessa on jotain hienoa, siinä on voimaa ja jotain puhdistavaa. Salamat ja jyrinä. Ja sille kaikelle, ei ihminen voi yhtään mitään.
13 kommenttia:
Sofia on pelannyt, siis todella pelannyt, ukkosta melkein koko elamansa, koettuaan yhden pahan ukkosmyrskyn maalla ihan pienena.
Meidan vanha kunnon Otis-koira-vainaja kanssa pelkasi ukkosta ja myrskytuulen aanta, ja piileskeli vessassa turvassa. Itse tunnen itseni kauhean pieneksi ja on tavallaan hyva mutta pelottavaa nahda, kuinka vahan ihminen voi joitakin asioita hallita.love, Tikke
Minä kunnioitan ukkosen voimaa, ja vaikka salama on joskus lyönyt ihan viiden metrin päähän puuhun pidän siitä. Ilmiönä se kiehtoo minua ja se on jotenkin sellainen hyvä muistutus siitä kuinka pieniä ollaan luontoäidin rinnalla. Harmi vaan kun salamointi on niin vaikea saada kameralla kuvattua. ;-)
Tikke:kissat ei kamalasti onneksi ukkosta pelkää, mutta ilotulitteita kylläkin.
Toisaalta vessa on hyvä piilo. Myönnettäköön, että olen jonkin kerran istunut maalla ukkosella kumisaappaat jalassa...Jos se vaikka auttaisi.
Stende: Ukkonen on hieno ja tosiaan ilmiönä kiehtova. Vaikka sinänsä tiedän ukkosen syntymekanismin yms. Mutta silti siinä on paljon käsittämätöntä.
Ukkosrintama taivaalla on Luontoäidin tekemä upea esitys, MUTTA myös vaarallinen. Minulla on maaseudulla kokemusta siitä, mitä salama saa aikaiseksi. Luonnolla on voimaa ja siinä ihminen tekniikallaan on vielä kohdussa.....
Rakas pieni vaimoni ( pääkaupungissa syntynyt ja siellä myös kasvanut) hihkuu aina kun ukkonen on ilmassa. Hän ei ole koskaan kokenut salaman todellista voimaa ja ihmettelee, miksi näin iso ja "ruma" mies pelkää ukkosta.....
Itse en ole koskaan kokenut salaman rajuutta, tuota puun kaatumista lukuun ottamatta. Mutta nuorena olin aiheesta erittäin kiinnostunut ja luin siitä paljon. Jopa niin paljon, että isäni meinasi enemmänkin hermostua luetellessani salama-faktoja, joka kerta kun ukkosti!
Tsemppiä seuraavin ukkosiin!
Kyllähän luonnon järjestämä ilotulitus on upeaa katsottavaa kunhan katsoja (lue minä :-D) on siltä turvassa. Maaseudulla kasvaneena on tullut koettua pallosalma tuvassa, puhelimen räjähtäminen/sulaminen, naapuritilan navetan palo, salamanisku 100 metrin päässä olevaan koivuun ja kiveem sillä lopputuloksella, että koivusta tuli hammastikkuja, kivestä pikkukiviä joista osa lensi tuvan ikkunan läpi sisään ja osa jäi lautaseinään kiinni.
Stende:
Sama ongelma kuvaamisessa. Sain vinkkejä lähes ammattilaiselta ja hän suositteli kuvaamaan kolmijalalla pitkällä valotusajalla ja käyttämään ajastettua kuvaustapaa (ottaa kuvan joka 5 sek.) jos kamerassa on tämä toiminto.
Nyt pitäis vain olla niitä salamoita päästäkseen kokeilemaan vinkkiä.
No ei kyllä kuulosta kovin kivalta. Tietyllä tavalla aika vau, mutta varmaan uskomattoman pelottavaa.
No onneksi olet vielä hengissä!
Lainaus:
No ei kyllä kuulosta kovin kivalta. Tietyllä tavalla aika vau, mutta varmaan uskomattoman pelottavaa.
Ei varsinkaa kun on vielä lapsi ja ei ymmärrä kaikkea. Näin isona ja wanhana järki osaa jo kertoa mitä tapahtuu, mutta siltikin tietyt varotoimet ukkosella on jäänyt takaraivoon muistuttamaan luonnon kauneudesta ja voimasta.
Lainaus:
No onneksi olet vielä hengissä!
Kiitos. Tosin lapsuuden/nuoruuden tyhmät leikit olisi voinut viedä myös hengen. Ehkä joku pitää minusta tuolla yläkerrassa......
Myönnän, kiskon usein johtoja seinästä kun on ukkonen, ihan varmuuden vuoksi... Että kyllä ne varotoimet ovat jossain selkärangassa. Enkä käytä ukkosella melelläni sateenvarjoa... :)
Heh, sekeästi olet maaseudun kasvatti ;-) Tuohon voisi lisätä vielä, ettei puhelimeen pidä vastata liian nopeasti. Ukkonen soittaa vain kerran ja ei saa istua pistorasian edessä.....
Voih, tulee nuoruus mieleen.... ;-/
:) Meinasin lisätä listaan tuon kerran soivan puhelimen..ylijännitteen. Eikä pidä olla takan edessä, Oliko se nyt tuhka vain noki joka johtaa sähköä!....
Lainaus: :) Eikä pidä olla takan edessä, Oliko se nyt tuhka vain noki joka johtaa sähköä!....
Tämä tuli Sinulta tuplana.
Tuo takan tai leivinuunin edessä juttu. Ei se sinänsä johda sähköä, mutta nuo paikat on niitä mistä se pallosalma voi tulla sisään.
Katsos, tuplana tuli, poistin sen toisen!
Kissat ja ukkonen, siinä vasta mielenkiintoiset puheenaiheet.
Lähetä kommentti