torstaina, kesäkuuta 26, 2008

Pieniä hetkiä

Ynnätäänpä yhteen peniä hetkiä, kuluneiden päivien ajalta.

Kuten edellisestä postauksesta voi lukea maanantaiaamu oli palomiesaamu.
Siinähän oli tietenkin seurauksensa, joista en postauksessa kertonut, koska seuraukset tulivat esiin vasta iltapäivällä.
Menin nimittäin takaisin aamulla nukkumaan ja heräsin siinä puolenpäivän aikaan. Iltapäivällä oli terapia. Sinne siis sitten. Kävin sitä ennen kaupungilla. Kun suuntasin kotiin takaisin, huomasin kampin metroaseman portaissa, että nyt nousee kylmähiki pintaan ja jotenkin todellisuus alkaa hämärtymään.
Kyllä, järkyttyneenä aamuisesta olin vähän niinkuin unohtanut syödä. Onneksi olin juuri ennen metrolle menoa käynyt ostamassa suklaata ja mehua kaupasta. Ei muuta kuin suklaata ja mehua vähän nassuun ja pääsin kunnialla kotiin syömään.

Tistaina olin lähdössä kaupungille, osittain siskoni pyynnöstä. Hän halusi uudet punaiset kumisaappaat ja niihin sopivan laukun. Menin edeltä katsomaan sopivia, että hänen ei tarvitse turhaan kaupoissa kerrellä, työpäivän jälkeen. Olen ennenkin toiminut hänen personal shopping assistenttina ja hyvin on mennyt.
No kuitenkn. Lähdin kotoa ja rappukäytävä oli pimeä. Suunnisti pimeässä käytävässä valonappulalle ja toki joku oli päättänyt kasata ison pinon muuttolaatikoita nappulan eteen, joita en tietenkään pimeässä nähnyt ja jota päin kävelin kovalla vauhdilla. Auts!

Keskiviikkona olin menossa terapiaan, kun minut pysäytettin tennispalatsin edessä. Se oli yli-innokas hare krishna-munkki. Kylläkin erittäin suloinen nuori poika. Joka ensin kehui
ulkonäköäni ja kysyi ikääni. Kerrottuani ikäni hänen reakitonsa oli seuraava: "ai oletko sä jo niin vanha, miltä tuntuu olla noin vanha?"
Minulla oli siinä hetki aikaa ja hän kovasti yritti myydä omaa ideologiaansa ja minä omaani. Hiukan ehkä kyseenalaistin hänen oppiaan ja hän ehkä hukan hermostui.
Kesken lauseen hän sanoi mnulle näkemiin ja poistui. Hiukan äkäisenä.
Toivottavasti hän ei langettanut minun päälleni pahamunkki-kirousta.

Ostin keskiviikkona myös itselleni kaupasta liman. Sellaisen ihanan vihreän löysän limaklöntin, jolla voi leikkiä. Minulla oli pienenä sellainen, niitä sai ruotsista Stor&Litenistä.

Tänään ei vielä ole tapahtunut mitään kertomisen arvoista.

4 kommenttia:

Rusakko kirjoitti...

Ja nyt kun ne saappaat on niin ei aamuisin sada! Tosin nyt kun loma alkoi niin sadettomuuskin kelpaa. Satakoot sitten syksyllä
taas! hali.

Anonyymi kirjoitti...

Mullakin oli pentuna tuollainen limakasa. Faija taisi tuoda sen työmatkoilta Ruotsista. Pitää vakavasti harkita moisen hankintaa! :-)

Anonyymi kirjoitti...

Heip Epätasajalka !

Aina ajoittain käyn katsastamassa mitä sinulle kuuluu ja nyt oli ihan pakko kommentoidakin... nimittäin tuo munkki, siis ilmeisesti sama johon itsekin törmäsin toissapäivänä Tennarin edustalla kovassa kiireessä.
Aluksi kovin miellyttävä keskustelu kääntyi pian aivan toiseen suuntaan kun kerroin olevani päiväkodissa töissä hänen epäiltyään minun toimivan jonkun suuren firman johtajana (koska olen kuulemma niin viisaan näköinenkin).
Tässä kommentissa ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta jotenkin lause "ai, sä olet VAIN päiväkodissa töissä" sai karvani pomppaamaan pystyyn.
Niin ystävällinen tuo nuori herrasmies kuitenkin oli, että tarjoutui kanssani automaatille nostamaan rahaa tililtäni kirjaansa varten. Kehuipa vielä itseltään löytyvän vaihtorahatkin, mikäli en halua maksaa ko. opuksesta 20€.
Ennen tätä oli vuodattanut hetken jos toisenkin materian tärkeydestä ihmisille, kiireisestä elämänrytmissä yms. ja miten näistä pitäisi pyrkiä eroon.

Allekirjoitan kaiken tuon, toki. Siltikään en voinut vastustaa kiusausta olla keskeyttämättä häntä toteamalla; Anteeksi, pakko mennä. Kamala kiire ale-myynteihin! ;)


Miivi

Anni kirjoitti...

Rusakko: no uskoisin, että suomen talven huomioon ottaen saappaat tulevat olemaan todella kovassa käytössä.

Stende:www.punanaamio.fi, kauppa on runebergin kadulla, ihan kampin metroaseman tuntumassa.

Miivi: Sama heppu taitaa olla kyseessä, aika agressivista hänellä tuo kirjamyynti. Itse juuri luen kirjaa nmeltaaä arka ja ahdas ismi, joka kertoo erittån hyvin ko. liikkeen sisäisestä elämästä ja juuri tästä kirjamyynnistä.