ARGH!

Sain työpaikan, jee!
Vielä palkatonta työlomaa entisestä ( virkavapaana myös tunnettu) ja homma on hoidossa.
Helpottavaa, kivi putosi sydämmeltä. Väsyttää, mutta muuten on okein hyvin!

Näin kauhistuksen ratikan ikkunasta toissapäivänä. Se oli ambulanssi, nyt kaikki miettii, miksi se oli minusta kauhistus, no koska se oli sininen. Ja siinä oli oranssit huomioraidoitukset. Sen tunnukset oli HA jotain, eli nyt haluaisin löytää syyllisen tähän siniseen kamaluuteen. Joka suuresti järkytti mieltäni.
Edesvastuutonta!

Tässä yksi päivä oli ratikassa hauska mummo. Hän raivostui suunnattomasti, kun kuski ei suostunut myymään hänelle kahden euron ratikkalippua, koska mummolla oli vain 50e seteli.
Mummo suuttui kamalasti, hän ei edes suostunut ottamaan vastaan ystävällisen kanssamatkustajan tarjoamaa kaksi eurosta, vaan istui penkille jupisten jotain tarkastajista.

Tiedättekö mikä minua kovin ärsyttää? no toki moni asia, mutta eräs pieni ja arkipäiväinen, tällä kertaa.
Kuulkaa ihmiset, se metro odottaa siinä asemalla, että laiturin ihmiset kerkiävät kyytiin. Ei sinne metroon tarvitse tunkea, hyvin kerkiää odottaa, että ihmiset kerkeävät vaunusta ulos. Sitä saa oikein kyynärpäitä käyttää välillä, että pääsee vaunusta pois, kun laiturilla olevat ihmiset tunkevat sisään.
Ei ole hätää.

Tänään tukkani on koko musta ja lyhyt.
Kissani nukkuvat ja lihoavat.
Korukasani kasvaa.
Eli siis kaikki on kuosissaan.

Syksy on kyllä tulossa, ARGH! Kadulla on lehtiä, aamut ja illat pimenee. Tuulee, sataa ja on koleaa, ikävää, erittäin ikävää. Odotan vielä takakesää, kyllä ne helteet tulevat takaisin.
Ne tulevat, niiden on pakko tulla!