miehistä ja vähän muustakin

Minulla on yksi kappaletta miespuolisia työkavereita, loput ovat naisia.

Tapahtuipa tänään, todistin miten miesten kanssa tulee kommunikoida, että asia menee perille. (Ja kait naistenkin.)

Olimme välipalalla, minä ja tonen naispuolinentyökaverini jaomme välkkärinä ollutta raparperipiirakkaa. Miespuolinentyötoverini astui ruokasaliin.Hän jäi ovelle seisomaan.
Sanoin hänelle:" Ota mukit ja jaa maitoa."
Asia tapahtui heti.

Hetkeä myöhemmin sanon hänelle: " vessat pitäisi jossain vaiheessa pestä"
Vastaus oli jaa, tai jotain sinne päin.

Noin kymmenen minuuttia myöhemmin totesin, että:" ne vessat on vieläkin pesemättä"
Kului hetki ja miespuolinen työtoverini sanoi: " ai sä tarkoitit, että mun pitäisi pestä ne."
Niin tarkoitin ja hän meni pesemään vessat.

Mitä tästä opimme, sanokaa suoraan mitä haluatte, pääsette vähemmällä. :)

Sitten taas minun asioihin.

Tein suuren päätöksen tai siis useammankin, mutta otetaan ne nyt yksi kerrallaan.

Päädyin keskittymään elämässäni tiettyihin asioihin. Se tietty asia on tavallinen arki, johon liittyy työnteko.
Se on aika haastavaa, ihan vaan tavallinen arki. Herätä, mennä töihin, tehdä töitä, tulla kotiin, siivota, käydä kaupassa.
Se riittää. En kinnitä huomiotani syömisiini, tai liikuntaan. Syön terveellisesti, kyllä periaatteessa. Syön töissä, joten lämminruoka tulee popsittua päivittäin.
Mutta illalla tulee popsittua suklaata... ja muuta hyvää.
Mutta se on jonkun myöhemmän ajan ongelma.

Minulla on myös edessä työpaikanvaihdos, en vielä tiedä minne ja koska, mutta eiköhän se tästä selvinne.
Tämä päätös on monen tekijän summa, joita en ala tässä erittelemään. Mutta joskus näitä päätöksiä pitää tehdä. Alalla kyllä pysyn, mutta talo muuttuu.

Ja sitten on läheisiä, jotka tavalla tai toisella tuovat vähän lisää haastetta elämään, joka ei suinkaan ole aina niin kovin positiivista, mutta sellaista se on.
Mutta onneksi on myös hania sukulaisia ja ystäviä, jotka tuovat elämään positiivista potkua.

Että eiköhän tämä nyt tällä hetkellä riitä.