sunnuntaina, elokuuta 24, 2008

Perheistä

Nykyään on entistä enemmän harvassa perheet missä on isä, äiti ja heidän yhteinen lapsi/lapset.
Yksinhuoltajaperheet, uusioperheet, sateenkaariperheet lisääntyvät koko ajan.
Se on nykyaikaa.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Se on vain hyväksyttävä, sana ydinperhe ei ole enää sitä mitä se joskus on ollut.
Minulle on aivan sama millainen perheen kokoonpano on, pääasia on, että lasta rakastetaan ja hän kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään.
On aivan sama onko äitejä kaksi, tai kaksi isää. Tai onko tuo noiden isä, muttei oikeasti minun isä. Vai onko meillä kaikilla eri äiti.
Asuuko lapset pelkästään isän kanssa vai äidin kanssa.

Itse olen asunut erilaisissa perhekokoonpanoissa ja aika monta vuotta niin, että isäni oli huoltajani.
On tullut koettua isäpuolia ja äitipuolia. On asuttu yhdessä ja erikseen siskojen kanssa. Että kyllä taidan tietää mistä puhun.

Työssäni lastentarhassa törmään usein tähän ongelmaan, että nykyisyys on erilaista kuin menneisyys.
Nykyään on normaalia ja hyväksyttävää, se mitä entisaikoina ei olisi voinut ajatellakaan.
Tästä esimerkki:
Mielestäni äitien- ja isienpäivät pitäisi lopettaa. Ei suinkaan siksi, että arvostus heitä kohtaan olisi poistunut, vaan siksi, että lapsilla ei ole automaattisesti äitiä ja isää.
Sinä sitten pähkäillään, että kenelle kortti ja lahja tehdään, isovanhemmille, äidin uudelle miesystävälle, isän uudelle naisystävälle, isosiskolle vaiko kenties isoveljelle.

Jos lapsen, isä on syystä tai toisesta juuri lähtenyt lätkimään jättäen koko perheensä, voiko lasta pakottaa askartelemaan isänpäiväkortin.
Entäpä huostaanotetut lapset, kenelles he sen kortin askartelevat.
Entä jos vanhemmat ovat nin kamalia, että he eivät yksinkertaisesti ansaitse tulla muistetuksi isän- tai äitenpäivänä.

Jos muistaminen on pakko sitoa yhteen päivään ( joka mielestäni ei ole suinkaan pakko), perustetaan vaikka yksi, vanhempien päivä.

Pitäisi olla paljon, enemmän lastekirjallisuutta ja lastenelokuvia, missä on muutankin kun perheitä, joissa on isä ja äiti ja lapsi.
Tämä on nykyaikaa.
Kuten töissä tuli pohdittua, että ei voi varmuudella lapsille sanoa, että tytöistä tulee isona naisia ja pojista miehiä, kun ei se aina välttämättä ole niin.

Ja pojat voi tykätä pojista ja tytöt tytöistä. Niin se vaan on.
Perhe on jonkinlainen yhteisö, missä rakastetaan ja hyväksytään.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vihasin lapsena äitien ja isien päiviä. Ei mulla ollut intoa tehdä kortteja joillekki naapurin sedille...
Hemmettiin semmoset.

(Pohdin tätä perusperhe[-ettömyys] asiaa blogissa just joku viikko sitte)

Prisca kirjoitti...

Noin juuri.Vanhempainpäivä olisi hyvä!Hyvä kirjoitus!
Pienen mielipaha on aika syvä,jos ei ole äitiä tai isää,jolle kortin tekee tai joka tulisi aamukahville.Ihan vaan ,kun arvaa jo kuinka paha mieli tulisi pelkästään siitä ,jos äiti tai isä ei vaan pääsisi kyseisenä päivänä aamukahville.Niin että jos jompikumpi puuttuu kokonaan...Eihän uskonnolllisia hommiakaan nykyään pakoteta,uskonnollisen moninaisuuden vuoksi .

Anonyymi kirjoitti...

Kyl mä ainakin ite muistan sillon ihan 80-luvun alkupuoliskolla kuinka hukassa ne tarhan tädit ja opetkin sillon oli et kellekkäs sä nyt sen isäinpäivä kortin sit voisit väsätä... ja sekös nolotti ja suretti sillon pienenä
Ja se yks vuosi kun piti isäinpäiväksi piirtää/maalata näköiskuva isistä lahjaksi...???

t:P

Anonyymi kirjoitti...

Joo, hommat pitäisi päivittää vastaamaan nykyaikaa. Perhe on paljon muutakin kuin isä, äiti ja 1,9 lasta...

Anonyymi kirjoitti...

Olin kerran päiväkodin isovanhempien juhlassa. Ohjelman loputtua lapset saivat viedä isovanhempansa kakkukahville. Kyllä riipaisi syvästi, kun joku hoitaja sanoi lapsille, että ne menee ensin, joilla on isovanhemmat. Voi, saasta, että suututtaa vieläkin.
Oma lapsenlapseni sitten kutsui meidän pöytään pienen tummatukkaisen tytön "kun sen isovanhemmat on Kiinassa".
On varmaan monta murheellista tarinaa siitä kun ei ole vanhempia tai vanhemamt eivät käy katsomassa lastaan.
Pitäisiköhän lasten tehdäkin enempi ystävänpäiväkortteja. Jokaisella lapsella, toivottavasti, on ystävä, jolle kortin voisi tehdä.

Anonyymi kirjoitti...

Nimesin sinut Summer Blog 2008-palkinnon voittajaksi :-)

http://www.vasynytlanssari.net/index.php?kuu=pv350

Anni kirjoitti...

kiitos kaikille kommentoijlle ja jos kerta aiheesta ollaan näin yksimielisiä, toivotaan että jonain päivänä tapahtuisi, jotain positivista, johonkin suuntaan.

Anni kirjoitti...

Ja stendelle, suuri kiitos palkinnosta!