Perheistä

Nykyään on entistä enemmän harvassa perheet missä on isä, äiti ja heidän yhteinen lapsi/lapset.
Yksinhuoltajaperheet, uusioperheet, sateenkaariperheet lisääntyvät koko ajan.
Se on nykyaikaa.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Se on vain hyväksyttävä, sana ydinperhe ei ole enää sitä mitä se joskus on ollut.
Minulle on aivan sama millainen perheen kokoonpano on, pääasia on, että lasta rakastetaan ja hän kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään.
On aivan sama onko äitejä kaksi, tai kaksi isää. Tai onko tuo noiden isä, muttei oikeasti minun isä. Vai onko meillä kaikilla eri äiti.
Asuuko lapset pelkästään isän kanssa vai äidin kanssa.

Itse olen asunut erilaisissa perhekokoonpanoissa ja aika monta vuotta niin, että isäni oli huoltajani.
On tullut koettua isäpuolia ja äitipuolia. On asuttu yhdessä ja erikseen siskojen kanssa. Että kyllä taidan tietää mistä puhun.

Työssäni lastentarhassa törmään usein tähän ongelmaan, että nykyisyys on erilaista kuin menneisyys.
Nykyään on normaalia ja hyväksyttävää, se mitä entisaikoina ei olisi voinut ajatellakaan.
Tästä esimerkki:
Mielestäni äitien- ja isienpäivät pitäisi lopettaa. Ei suinkaan siksi, että arvostus heitä kohtaan olisi poistunut, vaan siksi, että lapsilla ei ole automaattisesti äitiä ja isää.
Sinä sitten pähkäillään, että kenelle kortti ja lahja tehdään, isovanhemmille, äidin uudelle miesystävälle, isän uudelle naisystävälle, isosiskolle vaiko kenties isoveljelle.

Jos lapsen, isä on syystä tai toisesta juuri lähtenyt lätkimään jättäen koko perheensä, voiko lasta pakottaa askartelemaan isänpäiväkortin.
Entäpä huostaanotetut lapset, kenelles he sen kortin askartelevat.
Entä jos vanhemmat ovat nin kamalia, että he eivät yksinkertaisesti ansaitse tulla muistetuksi isän- tai äitenpäivänä.

Jos muistaminen on pakko sitoa yhteen päivään ( joka mielestäni ei ole suinkaan pakko), perustetaan vaikka yksi, vanhempien päivä.

Pitäisi olla paljon, enemmän lastekirjallisuutta ja lastenelokuvia, missä on muutankin kun perheitä, joissa on isä ja äiti ja lapsi.
Tämä on nykyaikaa.
Kuten töissä tuli pohdittua, että ei voi varmuudella lapsille sanoa, että tytöistä tulee isona naisia ja pojista miehiä, kun ei se aina välttämättä ole niin.

Ja pojat voi tykätä pojista ja tytöt tytöistä. Niin se vaan on.
Perhe on jonkinlainen yhteisö, missä rakastetaan ja hyväksytään.