Aamumörkö ja päänsärky

Niin se vain on, soi kello mihin aikaan tahansa, on se aina kamalaa.
Herääminen on minulle niin vaikeaa. Riippumatta siitä montako tuntia olen nukkunut, haluaisin aina jatkaa nukkumista.
Aamulla ensimmäinen tunti menee jossain huurteessa. En kykene ajattelemaan järkevästi, en osaa puhua, vain murahdella. Enkä siedä puhumista.
Olen aamumörkö, kirjaimellisesti.
Läheiseni sen onneksi tietävätkin.
Työaamuiksi minulla on aina ihan tietty kaava, jotta selviän.
Kello soi, sitten torkun 10 minuuttia. Nousen ylös, tietokone päälle ja aamupalaa valmistamaan.
Sitten aamupala on valmista ja istun koneen ääreen lukeman aamun lehdet.
Hesarin ja ltapäivälehdet ja katson päivän sää. Sitten pukemiset, meikkaukset, hiustelaitot, yms
Ja sitten muu, kuten sängyn petaus ja kissojen ruokinta.
Yritän aina aamuisin herätä kaksi tuntia ennenkuin työt alkavat, niin että minulla on oikeasti aikaa ihmetellä.
Sellainen aamumörkö minä olen. Ei siis kannata olettaa minun saavan mitään aikaseksi heti aamusta.

Sitten tähän päänsärkyyn. Taas on pää kipeä.
Se on jännityspäänsärkyä. On tullut tässä niskat jännitettyä niin juntturaan, että varsnkin kesken päivää tuntuu, että silmissä välkkyy vain tähtiä.
Oman osansa särkyihin antaa myös, uusi työ, nuha ja työn ergonomiset asennot ja melu.
Ja vaikka tiedän tämän kaiken, niin silti inhoan päänsärkyä.
Minulle se merkitsee sitä, että jotain on vialla.
20 vuotta sitten minulta leikattiin onnistuneesti pikkuaivoista hyvänlaatuinen kasvain ja tällöin ainoa oire oli päänsärky.
Leikkaus tehtiin ihan viimehetkillä, koska kallonpaneet olvat sillon jo vaarallisen korkealla.

Nykyisin kun pääni on kipeä, en voi olla miettimättä tuota asiaa.
Ukillani on ollut samanmoinen kasvain ja hänellä se vuosia myöhemmin uusi.
Tiedän, että on harhaluuloista asiaa miettiä, ja uusiutuminen on pieni prosentuaalinen mahdollisuus, mutta silti.
Minulla on isoja aukkoja muistissa lapsuuteni suhteen, ensimmäiset kahdeksan vuotta, ovat aka paljon pois pyyhittyjä, mutta päänsäryt ja sairaala-ajan muistan.
Ei kiva.
Kuukausi töölönsairaalan neurokirurgisella osastolla, keskellä kesää.
Lääkkeeksi päänsärkyihin minulle anneettin kotona, jotain särkylääkettä, joka oli poretabletin muodossa. Se oli kamalan makuista.
Jotta maku vähän parani sekaan laitettin, vitamiini poretabletti.
En vielä tänäkään päivänä kykene juomaan poretabletteja.

Nyt särky vähän helpottaa.
Taidan tuijottaa telkkaria hetken, että rentoutuu.
Sitten vasta alan siivoamaan.