lauantaina, syyskuuta 13, 2008

Liisa ihmemaassa

On ollut kyllä sellainen viikko, että.
Siis positiivisella tavalla.


Olin keskiviikkona linnanmäellä, pitihän sitä mennä kun Helsingin kaupunki tarjosi.
Päivähoidon 100-vuotisjuhlien kunniaksi, sosiaalivirasto varasi lintsin yksityikäyttöön neljäksi tunniksi.
Ystäväni, jonka kanssa olin, puhui minut ympäri menemään kieputtimeen. Vaikka olin vannonut, etten mene mihinkään mikä menee pääalaspäin...
Tuossa alapuolella kuva. Pyörii ympäri ja vielä itsensä ympäri.

En muuten mene toiste...

Perjantaina oli palkkapäivä, no tili tuli, tili meni. Maksoin aamulla ennen töihn menoa pari laskua. Sirsin toiselle tilille vuokrarahat ja terapiarahat. Kuitenkin päätin töiden jälkeen mennä kaupungille, ostamaan vähän uusia helmiä ja pari uutta paitaa.

Oli myös mentävä ostamaan lisää lääkkeitä ja sinnehän ne rahat hupenivat, kahden kuukauden lääkkeet 77 euroa. Ilman kelakorvausta olisivat maksaneet 135 euroa, että sillai. Kävin stockmannin apteekissa, kun sinä muutenkin olin pyörimässä. Sitten tein päätöksen, perjantain ja tilipäivän kunniaksi, suuntasin stockan herkkuun.

Olin kuin Liisa Ihmemaassa. Kävelin ja vain katselin ympärilleni. Kakki ne kalatiskin antimet, ja juustotiski ja se herkkutiski. Paikka oli täynnä turkki mummoja, pukumehiä ja burberry-huivisia naisia. Erotuin ikävästi joukosta, farkuissani...

Kun viimein löysin kalatiskin vuoronumerolappuautomaatin, ostin maailman parhaimpia valkosipulisilakoita ja sitruuna-smetana silakoita. Löysin, myös lapsuuteni lempiherkkua, "ruskeeta juustoa", joka kyllä oikeasti on hera-juustoa, norjalaista sellaista. Se on yhä vieläkin hyvää. Siitä on vuosia, kun olen sitä viimeksi syönyt.

Stockan herkkuun pitää mennä toistekin ehdottomasti, siellä oli niin paljon kaikkea ihanaa. Varmaan puolet kaikesta meni ohi. ( Ottakaa nyt huomioon, että oikeasti minä asuin elämäni ensimmäiset 26 vuotta tuolla aika maalla).

Pitihän poikiakin hemmotella, kävin itäkeskuksen megaeläin, eläinkaupasta ostamasta pojille lisää herkkukuivaruokaa ja ostin vielä pakkaseen laitettavaksi kaksi possunsydäntä ja 600g jauhelihaa. Kaikki siis pojille.

Sain siivottua tänään ja kävin I:H:A:N:A neulekerhossa, en kylläkään neulonut mitään, vaan join kaakaota ja viihdytin elämäni miestä ( ikä 8kk). Hänellä on aina tapana tuijottaa minua hypnoottisesti silmiin, kuola suupielestä valuen ja sitten hän yleensä käy kiinni tisseihin. Mikä mies!

Nyt on kaikki hyvin.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo mainitsemasi laite on ihan järkyttävä. Minä olen ollut siellä kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen (ja ne tuli kätevästi hoidettua samalla kerralla). Paha olo taisi olla viikon verran... :-(

Stockan Herkkupuoli on todella hieno paikka, ja saman voi sanoa Kauppatorin ja Hakaniemen torin kauppahalleista. Sellainen pitäisi saada tänne Vihtiin heti, oitis ja välittömästi! :-)

Anonyymi kirjoitti...

Lintsi, en ole käynyt siellä yli 10:een vuoteen. Tosin ei wanhan pää taitaisi kestää nykypäivän laitteita.

Lainaus:Hänellä on aina tapana tuijottaa minua hypnoottisesti silmiin, kuola suupielestä valuen ja sitten hän yleensä käy kiinni tisseihin. Mikä mies!Nyt on kaikki hyvin.

Heh, kiitos päivän piristyksestä.

marsu kirjoitti...

Yks juttu pitää vielä kertoa tuosta siun elämäsi miehestä... tai pikemminkin hänen äitinsä kommentista... Uskaltaakohan sitä ääneen edes sanoa..? *supattaa ihan hiljaa* Kuulemma aina I.H.A.N.A.n jälkeen tuo elämäsi mies tuoksuu sinulle koko päivän :-o eli kyllä hää ihan likellä on sitten ollut sen parin tunnin ajan... *ja tää siis supatettiin niin hiljaa ettei se äiti kuullu*

Anni kirjoitti...

Stende: Voithan itse perustaa sinne vihtiin Stenden Herkun, noin niinkuin sivutoimena.

Wäiski: Hyvä, että piristi :)

Marsu: Toivottavasti se tuoksu on kuitenkin hyvä, esim. tämä calvin Kleinin Euphoria, jota jo jonkun akaa on tässä päälle pirskottu.