Wanha ja Wäsynyt

Nyt ei saa ruveta syyttämään plagioinnista, mutta välllä tuntuu siltä.
Vaikka fyysisesti en ole niin kamalan vanha ( 29 vuotta ja 3 kk) ja ulkonäollisesti menisin välillä nuoremmastakin, puhun nyt jostain mikä on sisälläni.
Mieli, sielu, henki tai mikä nyt ikinä onkaan.

Kun on elämässään kokenut ja nähnyt tarpeeksi paljon, sitä vanhenee. Sisältä. Saa vanhan hengen.
En nyt tiedä voiko tässä kohtaa laittaa yhteen sanat vanha ja viisas, mutta kai nekin jotenkin kulkevat käsi kädessä.
Se mikä ei tapa, se vahvistaa. Ei aina kamalan positivisessa mielessä. Yleensä menee vuosia, ennenkun näkee edes jotain positivista tapahtuneen alta.
Jokanen kokemus, kaikki kuultu ja nähty, vanhentaa sielua. Jokainen kolaus ja isku tekee sielusta vanhemman ja vahvemman.
Eikä se aina ole niin hyvä juttu.

Kaikki eivät opi elämään kolhiutuneen sielunsa kanssa. Ja luovuttavat.
Minä olen päättänyt oppia elämään. Tunnustaa asian ja hyväksyä faktat.
Minussa asuu jotain vanhaa ja se on minun elämää.

Terapeuttni luetteli minulle viime vuosien tapauksia elämässäni ( ja sinä oli vain viimevuodet) ja ymmärsin miksi minä olen vanha ja väsynyt.
Sen jälkeen kun on nähnyt ja kokenut tarpeeksi pahaa. Katsontakanta muuttuu, elämän tarkoitus muuttuu, elämä muuttuu, sielu muuttuu.

Minun henkeni etsii rauhaa ja seesteisyyttä, edes vähän tasaisuutta. Lepoa.
Seesteistä elämää ja rauhallisuutta.

Ainakin hetkekeksi, tulevasta ei koskaan tiedä.

Minä haluan olla ja levätä. Viettää aikaa, rauhassa ja hiljaisuudessa. Miettiä ja vain olla. Minulla on koti ja työ, se on ihan hyvä.
Hoitaa itseäni.
Jos joskus tulee vastaan ihminen, joka tahtoo samaa ja antaa minun levätä ja olla rauhassa, saa hän jäädä elämääni.

Minun henkeni on vanha ja väsynyt. Se haluaa rauhaisaa elämää.
Ei se kaipaa, suuria seikkailuja, juhlimista ja suuria muutoksia.
Kunhan se vain saisi olla, edes hetken.