Viime viikot, ovat uneni olleet täynnä kuolemaa, itkua, takaa-ajoa, pelkoa, kauhua...
Teema muuttuu, joka yö ja puitteet tuolle tapahtumalla.
Kuolema saattaa kohdata ketä tahansa, itku syntyy aina eri asiasta, takaa-ajollakn on aina oma teema ( vime yönä takaa-ajajani olivat ruma Betty-sarjasta Wilhelmina Slater ja hänen apurinsa).
Mielenkiintoista on, että unet sekoittuvat keskenään. Saatan jonain yönä nähdä, aivan jostain oudosta paikasta unta ja joku toinen yö palata siihen paikkaan. Unessa mustan, että olen ollut täällä ennenkin ja muistan hieman, kuinka asiat toimivat.
Jos vain uneni saisi nauhalle olisi siinä jännää katseltavaa. Viimekin yönä räjähti taloja, pari ihmistä tapettiin ( minun toimesta) lyömällä viinipullolla päähän. Juoksin pakoon, erästä ihmistä, pukeutuneena mustaan lakanaan, joka oli valeasuni, ettei minua heti tunnisteta. Itkin vuolaasti, kun siskoni kani piti viedä lopetettavaksi, koska siskoni oli sille allerginen. Sitä paitsi herra kani Kampiakseli, ei koskaan ollut oppinut sisäsiistiksi, ja sillä piti vieläkin käyttää vaippoja.
Itkin myös erittäin vuolaasti, kun toisen siskoni koiralla oli sama kohtalo.
Viime yönä myös edesmennyt ukkini, olikin vielä hengissä ja tuli opettamaan meille raamattua. Ensimmäistä mooseksen kirjaa. Olin hyvin hämmästynyt, sillä en ollut koskaan huomannut, että raamatussa onkin hauskoja pirroksia...
Usein toistuva teema on puhelimella soittaminen. Joka kerta minun on soitettava, joku tärkeä puhelu. Puhelimessa on numeronäyttö, ja vaikka kuinka painan numerot oikein, tulee näytölle aina väärät numerot.
Viime yönä koitin soittaa hätänumeroon ja näytölle ilmaantu koko ajan 122, vaikka tein mitä.
Tällaisia ovat siis minun yöni. Välllä öisin havahdun hereille ja löydän sängystäni kissoja, toisnaan he lähtevät karkuun, jokseenkin levotonta nukkumistani..
Siis unet ovat levottomia, mutta niin myös pyörimiseni ja hyörimiseni sängyssä.
Olen hyvin tietoinen mistä nämä kaikki unet kumpuavat. alitajunnasta, sieltähän ne. Ja tiedän vielä miksi, mutta eiköhän ne asiat korjaannu, kun ne on loppuun käsitelty.
Välillä kuitenkin ihmettelen suuresti, mielikuvitukseni laajuutta ja siten mten minun peni pääni kehittää niin valtavia spektaakkeleita yö toisensa jälkeen. Kun osaisi päivälläkin käyttää samanlaista luomisen iloa ja mielkuvitusta.
3 kommenttia:
Silloin kun olen stressaantunut niin minäkin näen unia mallia sinun 122-uni, esim. niin että pitää lähteä keikalle mutta en millään löydä esim. ambulanssin avaimia. Siinä sitten stressataan ja kansalaisia kuolee ympärillä. Onneksi noita unia tulee melkoisen harvoin...
Nuo hätänumero painajaiset on yksi ihan ärsyttävimpiä painajaismuotoja!!
Tässä eräänä yönä päästyäni pakenemaan metsään kamalan kidnappaajan kynsistä yritin hälyttää apua kännykällä josta akku aivan vähissä. vaikka kuin painoi 112 niin ruudulle tulee 139, 113 kunnes huomaan , että kännykän numerot eivät olekaan normaalissa järjestyksessä!!
Synkässä metsässä juostessani huomaan kuitenkin , että poliisit ovat jotenkin saaneet viestin ja piirittävät roistoja. itse päädyn kaninkoloon joka osottautuukin olevan joulupukin salainen kesämaja!!!! Mutta ei siitä sitten sen enempää.
Viimeyö meni kunnon seikkailun merkeissä Indiana Jones leffassa!!
Voi miten kuulostaa tutulta nuo unet! Itse aina yritin soittaa miestäni apuun ja vaikka tiesin numeron, en koskaan saanut oikeita numeroita kännykkään! Tuskastuttavaa ja ahdistavaa. Joko näin kohtia lapsuudestani tai sitten juoksin jotain pahaa karkuun, jotain joka halusi minut hengiltä. Minulla ei vain koskaan ollut noin ihania piilopaikkoja kuin tuo kaninkolo/joulupukin kesämaja ;)
Siinä vaiheessa, kun aloin itse puolustaa itseäni nyrkein ja huudoin täydellisellä eläimen raivolla, siinä vaiheessa pikku hiljaa sekä unissa että todellisessa elämässä helpottaa. Siis pikku hiljaa.
Puuhanurkka
Lähetä kommentti