Perjantaina, viimeisen työpäivän kunniaksi, kävin kaupasta ostamassa jotain hyvää.
Ostin sacher-leivoksia. Söin pari, sitten lähdimmekin ystäväni kanssa leffaan. Kävimme katsomassa yön ritarin, sen batman-leffan. Jokeri oli jotain aivan mahtavaa, Heath Ledger ( vai iten se kirjoitetaan...) oli aivan mahtava.
Tulin vasta ennen yhtätoista kotiin ja siinä vaiheessa sänky kovasti kutsui. Menin nukkumaan. Aamulla herätessäni huomasin matollani, jotain outoa ja ruskeaa.
Ei ollut kakkaa, ei haissut. Ei ollut oxuakaan. Se oli Suklaata. Tai suklaahippusia. Se oli sacher-leivoksen jäännökset.Kukka oli varastanut sen pöydältä mihin se oli unohtunut ja syönyt. Vähän hiljainen herra oli lauantaiaamuna ja nukkui sängyn alla. Saattoi olla pahaolo. Mutta Hengissä tuo näyttää olevan, ja ruokahalu on hyvä.
Vuosia sitten minulla oli Rotta, jonka nimi oli Arttu :) (R.I.P). Eräs pääsiäinen Arttu oli päässyt vapaaksi häkistään, jonka olin sulkenut huonosti. Arttu oli kävellyt yli pöytäni, jossa häkki sijaitsi.Varastanut pöydältä kokonaisen mignon-munan ja raahannut sen häkkiinsä. Ja nakertanut siitä puolet...
Niin, hiljalleen lemmikit alkavat muistuttamaan omistajaansa. Olkaa siis varovaisia.
4 kommenttia:
Vanha kissani Mirre muistuttaa husseaan siitä, että hän useasti istuu ja tuijottaa hiljaa eteensä. Toisaalta hän on jo toista vuotta umpisokea, eli hänellä on siihen pätevä syy.
Nuorempi kissa Saga taas tykkäsi pentuna kovasti lakritsasta, aivan kuten hussekin. Toisaalta hän vain leikki sillä hetken ja jätti karkkipalat sen jälkeen kirjahyllyn alle (kun taas minä jätän TV-tason alle...)
Tässä vaiheessa pitää ehkä todeta että on allergiassa jotain hyvääkin. Jos olisi lemmikki voisi oppia itsestään uusia pelottavia asioita, sellaisia jotka eivät edes tule mieleen ennen kuin miettii mistä tuo kissa/koira/rotta/kultakala on tuon oppinut... ;-)
Mulla sentään oli itsemurhaan taipuvainen rotta (Donna ;D) joka mm. söi pöydälle jääneet allergia lääkkeeni, eikä mennyt viikkoakaan kun sama kaveri hyppäsi alas kirjahyllystä. Ei se ikin onnistunut siinä <3
Ihana siimahäntä.
Mosse: Usein Kallen kanssa me vain tujotamme hiljaa toisiamme ja kummankaan päässä ei taida silloin liikkua mitään. Tai ainakaan mnun päässä.
:):):):):):):):)
Stende: Niin sitä oppii kaikkea uutta. Onneksi kukaan lemmikeistäni ei ole ollut suisidaalinen.
Tai no ehkä ne taistelukalat...
Punakettu: Donna rules!
Lähetä kommentti