Vetoan teihin ihmiset: miettikää ennen kuin lisäännytte, että kuinka paljon aiotte lisääntyä. Tiedostakaa vaarat, jotka saattavat jälkeläisiä kohdata.
Huomio: Ensimmäinen lapsi saa parhaimmat geenit toiselta puoliskolta ja toinen toiselta puoliskolta ja siltä toiselta taas ne toisiksi parhaimmat. Entä se kolmas? Ei hyvin pyyhi. Jos kaksi ensimmäistä lasta edustaa samaa sukupuolta, harkitkaa tarkoin ennen kolmatta. Katsokaas jos on jo esimerkiksi kaksi tyttöä, mitä sille kolmannelle jää, jos se raukka vielä tyttölapsi tuppaa olemaan. Pojalla on paremmat mahdollisuudet, jos kaksi ensimmäistä on tyttöjä on poika geenit jäljellä, kuten miehekäs ja raamikas ja karvainen. Niin, miettikää jos se kolmas sattuukin olemaan tyttö niin kuin kaksi ensimmäistä. Jos kaksi ensimmäistä ovatkin poikalapsia toimii tätä käytäntö tietysti päinvastoin.
Ajatelkaa synnytyssalia. Ensimmäisellä kerralla kätilö onnittelee: tyttö on perinyt isän kauniit silmät ja äidin täydellisen suun, voi kuinka kaunis lapsi! Seuraavalla kerralla kätilö onnittelee: Kas, tyttö on perinyt isänsä kauniin hymyn ja äidin orvokinväriset silmät, voi miten kaunis lapsi! Kolmannella kerralla kätilö on pitkään hiljaa ja sitten sanoo: saitte vielä yhden tytön.
Ja katsokaas kun geenit on jaettu, myös muunkin kuin ulkonäön suhteen kahdelle ensimmäiselle on todellisuus kolmannelle ikävä tosiasia. Luuseri siitä tulee kuitenkin. Ei siitä mihinkään päästä. Kaikki ovat niin ylpeitä kahdesta ensimmäisestä, on perhe ja talo ja työ ja auto ulkonäköä ja hyvää makua piisaa. Sitten, on meitä kyllä se kolmaskin.... On se ihan kiva tyttö, omalla tavallaan.
vai onko kolmas huonoille geeneille jäänyt lapsi, luonnon oma tapa taata edes kahden vanhemman hyvä itsetunto? Kuinka ihanaa onkaan huomata, että toi on yksi meistä, mutta onneksi se on ihan luuseri, ni mä en ole!!!! Aina saa todeta, että samoista vanhemmista ollaan, mutta tuo yksi on vähän sellainen "notredamen-kellonsoittaja versio", jos siis minuun vertaa. Aina on niin kuin minä, mutta huonompi ja rumempi versio. Helpottavaa. Positiivisuuspeili: minä olen niin kuin toi, mutta huomattavasti parempi versio, että voisi ne asiat näköjään huonomminkin olla.
Siis vetoan teihin, lisääntyjät: pohtikaa, mikä voi olla pahin seuraus ja punnitkaa vaihtoehtoja, ennen kuin teette mitään!
;) Homssu
5 kommenttia:
HUH... Onneksi olen keskimmäinen!! ;))
niinpä :) ;)
Kuinka tätä onkaan kiva lukea lapsi nmro 5:na.
Niinpä niin. Hah.
Ja elämä täysin pilalla :):):)
Joo ja vielä kivempi lukea juttusi esikoisena..vaikka panee miettimään..miks ne teki viel sen toisen..olkiks mussa joku vikana..miks en saanut olla se ainoa? Anteeks pikkusisko, mä rakastan sua!
Lähetä kommentti