vikaa, vikaa, vikaa...

Olen oikeasti huomannut, ihan oikeasti, että minussa on jotain epänormaalia. Ihan oikeasti. Listaan nyt asioita, jotka minua huolestuttavat.

- Tänään läheisen metro aseman eteen oli parkkerattu ambulanssi, kävelin ohi sitä hipoen.
Kotona oltuani hetkisen huomasin, että ikkunani alle oli parkerannut paloauto ( pojat taisi käydä vain kaupassa). Ja nämä kaksi asiaa riittivät antamaan minulle niin hyvät vibat, että koko päivä on pelastettu.
- Töissä oli sellainen mies sijainen tänään, ei voinut olla paljon minua nuorempi. Se meinasi pudottaa leukansa paikoiltaan, kun jutellessa tuli ilmi, että en juuri hengaa baareissa. Loppu päivän se jotenkin tuntui väittelevän minua. Juoksi pakoon kun huomasi minun kutovan lapasta.
-Iloitsen syksystä. Ensimmäisen kerran elämässä. Odotan pimeää ja kirpeää ilmaa. Pimeä, minä vaiko vuodenaika? Kuka haluaa kaamosta!
-Täydellinen viikonloppu on kun saa vain katsoa leffoja, lukea ja kutoa ja syödä hyvin. Ottakaa nyt herrantähden ikäni huomioon!
- Loppujenlopuksi pidän lipuntarkastajista ja aina kun matkustan julkisella, odotan heitä.
-Olen lopettanut kahvin juonnin ja juon vihreää teetä.
-Puhun kissoilleni.
-Kotini huonekaluilla on oma elämä ja ne juttelevat keskenään. Ei ääneen, en kuule vielä ääniä, joita ei pitäisi.
-Muumipappa ja meri on yhä vieläkin suosikkikirjani, vaikka siskoni väittää sen olevan outo, kauhea ja ahdistava.
-Pidän nukkumisesta. Unet ovat ihania, rakastan nukkumista.
- En vieläkään suostu syömään mitään ruokaa, joka on valmistettu kaalista ( siis ei raa'asta).
- En yhä vieläkään pidä ihmisistä, koska suurin osa on kuitenkin tyhmiä ,eikä ymmärrä minua.

Niin rakkaat ystävät... Mitä tähän nyt enää sanoisi.
-H-