lauantaina, kesäkuuta 02, 2007

Missä olet Jone Nikula?!?!

Näin tässä sitten kävi.
Matkustin ratikassa. Oli ruuhkaa, koska edellisen ratikan kuski heitti matkustajat kesken kaiken ulos. Sanoi, että kuskeja ei ole tarpeeksi ja tämä vaunu lähtee varikolle.
Tai sitten sillä kuskilla oli kauhea pissahätä, eikä se kehdannut sanoa sitä.
mutta kuitenkin.
Jouduimme siis odottamaan suraavaa ratikkaa, joka olikin sitten tupaten täynnä.
Kiilauduin seisomaan koloon. Nojasin selkäni ja toisen käteni tankoon. Vieressäni seisoi ihmisiä. Niinkuin ratikassa tuppaa tapahtumaan. VAunu nytkähti liikkeelle ja tunsi reidessäni jotain, ajattelin, että viereisen miehen laukku tökkäsi.
Erehdyin, mutta annoin asian olla.
Seuraavassa mutkassa taas jokin tökkäsi reiteäni. Tämä ei ole enää sattumaa. Ei, ei todellakaan ollut. Vieresäni seisoi intialainenmies ( älkää nyt luulko, että olen rasisti, mutta kun se mies nyt vain sattui olemaan intialainen). Ehkä viisissäkymmenissä, ihan siisti herra. Joka kylläkin kuin vahingossa kosketteli kädellä reittäni ( thank good, se oli vain käsi). Kiusallista, mutta totta. Ratikka täynnä ihmisiä, mihinkään ei pääse, en viitsi nousta pois ja odottaa seuraavaa ratikkaa. Tökkäsin miestä olkalaukullani, tökkäsin toisenkin kerran. Mies jatkoi. Siinä sitä jatkettiin kiusallista kissa-hiiri leikkiä reiteni ja hänen kätensä välillä. Kosketus oli kuitenkin niin hienovarainen, että sitä olisi voinut pitää vain vahinkoja. Viimein tuli minun pysäkkini ja taas laukkuni avulla sain tieni raivattua ovelle. Silloin tajusin, että se ei ollut ollut vahinko. Mies tuijotti minua vieläkin, vaikka olin jo kaukana poissa. Tai sitten se oli luullut, että tahallani laitoin reittäni, sen käden tielle, luuli tietysti, että olen raitiovaunufetissin omaava ihminen.
No, minä onnistuneesti poistuin ratikasta ja tämä herrasmies jatkoi matkaansa. Seuraavia reisiä etsiskellen. Tapahtuma auttoi sekin, että reiteni ovat sen verran laajat, että kosketuspintaa riittää, eikä tarvitse pelätä ohihipaisuja.
Mikä oli tarina opetus?
Ei suinkaan, että varokaa hiplaajia ratikassa ja kaikki naiset nouskaa taistoon kieroutuneita miehiä vastaan.
Tarinan opetus on se, että kun kerrankin joku ratikassa minua hiplaa niin miksi se on 5kymppinen intialainen mies ( ei, en ole vieläkän rasisti)?
Miksei se ole Jone Nikula tai jouni Hynynen. Eva Wahlström. Matt Damon. Rakel Liekki. Mikko Leppilampi. Heikki Paasonen. Jyrki 69. Ari koivunen.
Vaihtoehtoja riittää, mutta ei! Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän!?
Jonen Nikula, missä sinä olet kun sinua tarvitaan?!?!

Homssu

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jone Nikulan vielä ymmarrän... mutta että Ari koivunen. yök!!!

Terveisin rasavillirusakko

Anni kirjoitti...

Onhan sekin nyt parempi kuitenkin.... Jos ei muukaan natsaa....