suhdetoimintaa

Ongelma!

minulla on taas ongelma.
Minulle se on uutta, ei läheisilleni.
Koen aina eteeni tulevan ongelman uutena, läheiseni eivät.
Minulla on suhdeongelma.
Sitoutumisongelma yhdistettynä hienoiseen kontrollin tarpeeseen on mahdoton yhdistelmä.
Parisuhteessa, missäs muussakaan... kun minusta on kyse.

-" Kulta, en haluaisi olla tekemisissä kanssasi viikkoon, mutta voisitko silti mielellään päivittäin ilmoittaa missä liikut. En minä kontrolloida halua, mistä sinulle sellainen tuli mieleen?"
-" Kulta, voisitko lähettää vaikka sellaisia tekstiviestejä missä ei lue mitään, kun minua ahdistaa tietää sinusta liikaa, mutta kuitenkin haluan tietää, että olet hengisä?"
-" Kulta voisitko nyt pysyä poissa näkyvistä seuraavat kaksi viikkoa, kun minua ahdistaa läsnäolosi, mutta muita naisia et sitten sillä aikaa katso. Soitan ja varmistan vaikka päivittäin, että kaikki on ok, mutta älä puhu puhelimeen mitään."

Niin, onhan se niin että kukaan järkevä ihminen ei moista päättämättömyyttä kestä. Ehkä ensirakkauden huumassa, mutta uskokaa minua, se katoaa nopeasti.

Onko mitään yököttävämpää kuin mies joka muuttuu rakastuessaan koiranpennuksi, kyllä heti tulee oxu. Toisaalta jos mies ei näytä mitään tunteita, onhan sekin aika kamalaa.

Ahdistaa jos joka päivä nähdää tai puhutaan puhelimessa. Varsinkin jos toinen kysyy, joka kerta, miten sun päivä on mennyt tai mitä sä olit tekemässä. Pitääkö silloin vastata totuuden mukaisesti, että pari asiakasta teki mieli lätätä seinään ja just nyt makaan sohvalla, katon leffaa, syön kaksin käsin suklaata ja piereskelen. vai pitääkö joka kerta valehdella ja keksiä jotain erittäin intellektuellia tekemistä, jotta tottus pysyisi piilossa.
Ahdistavaa!!!!
Mutta se vasta olisikin kamalaa, jos koskaan kukaan ei kysyisi, mitä kuuluu ja mitä teet? Kyllä sellainen ihminen, joka ei ota toisen tunteita huomioon, on itsekäs. Mutta kyllä se vähän ahdistaa... aika paljonkin.

-" Ai rakas, sulla on asiaa mulle, ei voi puhelimessa kertoa vai. Ai. Hei nokun sä vähän ahdistat mua, ni tulisitko tohon mun porraskäytävään niin puhutaan vaikka postilaatikon kautta."

ja sitten minä vielä ihmettelen, miksi miehistä jää vain tomupilvi jäljelle, kun he juoksevat karkuun luotani. Niinkuin maantiekiitäjästä...

:) Homssu