No tällä kertaa oli ihan oikea ihmis-ystäväkin mukana. Toinen sairaslomalainen.
Päivän fiilis, ahdistaa ja väsyttää, ylläri.
Välillä tuntuu nin tovottomalta.
Tiedän, kunka hiuskarvan varassa elämän on ja silti koen niin huonoa omaatuntoa, että olen saikulla. En ole vieläkään saanut itseäni kuntoon.
Kaikki tuntuu jotenkin huonolta, omasta kropasta alkaen. Läski.
Raha-asiat miettyttää.
Koko elämä ja pää. Tuleeko tästä koskaan hyvä.
Mistään ei oikein ilo irtoa.
Ei vaan jaksa.
Vaikka eilen tapasin ihanan ystävän ja tänään toisen, olen ollut ulkona ja ihmsten ilmoilla.
Silti, ei vaan nappaa.
Ankkoja sentään näin ja city-pupuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti