Pamahti nyt ainakin 3 viikkoa sairaslomaa.
Pakko, vaikka en välttämättä haluaisi. Tunteet ovat niin pinnassa, että paussi on pakko pitää.
Koen asiasta syyllisyyttä. Jätin työkaverit pulaan ja kaikilla on nyt pahaolo.
Ainoa millä nyt koitan jaksaa hajoamatta on ajatus siitä, että nyt on kyse elämästä tai kuolemasta.
Tämä on tällä hetkellä minun valintani. Mitä minä valitsen.
Jos en nyt pysähdy ja vedä henkeä, on se menoa.
Toivon, että kolme viikkoa riittää. Haluan kuitenkin mennä töihin. Pidän työstäni ja työpaikasta.
Mutta nyt on niin, että minä olen sairas, minulla on sairaus. Tämä nyt vain on henkisellä puolella, yhtä hyvin se voisi olla joku pitkä ja vaikea fyysinen sairaus.
Se mikä suututtaa, johon olen törmännyt on hyssyttely. Ei kannata asiasta puhua. Älä kerro asiasta.
Ja minähän puhun.
Turha tästä on vaieta, sairaus muiden joukossa. Jos joku vaan saa apua siitä, että kerron oman tarinani, kerron sen mielelläni.
4 kommenttia:
Toivottavasti saat sairaslomasta uusia voimia. Kiitos, että kirjoitat blogiasi. Olen itse muutaman kerran käynyt psykiatrilla ja psykologilla, mutten koskaan ole uskaltanut jatkaa terapiaa. En ole tahtonut kuulla olevani niin sairas. Ehkä minä siis vielä tappelen noita tunteita vastaan. Muistan, kun eräs opettajani sanoi, että joskus on hyvä antaa asiakkaan masentua ja käydä pohjalla. Se tuntui pelottavalta ajatukselta, mutta ehkä siinä on jotakin perääkin. Voimia ja halauksia!
Hyvä kun saat levätä välillä. Omien tunteiden läpikäyminen tuntuu olevan ihan kokoaikaista prosessia. Yksi päivä kerrallaan.!
Olisi mukava vaihtaa joskus ajatuksia, mulla on samanlaista problematiikkaa kun sullakin..
mun sähköposti on caperucha@windowslive.com.
Pistä postilla jos haluut...
Kiitos Riina ja Anonyymi!
Hei! Annas olla nyt jo! vihollinen kertoo sinulle että olet huono ihminen kun olet saikulla! Älä kuuntele sitä. Älä edes vastaa sille koska silloin olet menettänyt pelin! -Heitä telkku ja lehdet kuuseen! Ne kertovat sinulle mitä sinulta puuttuu! Ympäröi itsesi uudella arvomaailmalla! Tiedät kyllä miten - opettaja on heti vierelläsi kun olet itse valmis! Kerroit kerran kuinka haluaisit sinne mökkiin.. luontoon.. vain olemaan. Hei se haave voi olla todellinen! Itse muutin. Usko vain, sain lahjaksi, kyllä, lahjaksi, pienen tilan! On vähän peltoa ja vesi on juomakelpoista ja mökissä on lämpimät uunit! Ei ole rempparahoja mutta pinkopahvit on upeat! Koetan jaksaa kasvattaa kesällä talven ruokia.. ja kalastaa! Pyydän että saan apua, että kaikki menee ok! Kaikki se 'kaupungin hulluus'.. se on kaupungin hulluutta. Kaikki on mahdollista jos olet tarpeeksi hullu sen uskomaan ja alkamaan elämään ihan oikeasti! Mutta helppoo tää ei ole.. pari päivää sitten löysin itseni sanomasta; elämä on vihdoinkin elämisen arvoista. 40v jälkeen, vihdoinkin, elämä on elämisen arvoista.
Lähetä kommentti