keskiviikkona, helmikuuta 18, 2009

Eläkkeelle?

Täytän ensi kesänä 30. Siis vasta 29-vuotas ja niin väsynyt.
Väsynyt.
Väsynyt.
Väsynyt.

Siihen on kuulemma syynsä. Näin minulle on niitä syitä kerrottu ja haluan ne uskoa, koska ne kuulostavat lohduttavilta ja oikeaan osuvilta.

Olen koko ajan käyttänyt extra-energiaa selvitäkseni. Ja kun käyttää likaa extra energiaa, menee energia tili väistämättä miinukselle.
Koska olen niin pitkään kärsinyt masennuksesta hakematta siihen ammattiapua, on jokainen päivä jonka olen itse yksinäni taistellut tuhlannut tuplasti energiaa.
Niin, myönnän heti kättelyssä, olen erittäin itsepäinen. Sinäänsä sisu on erittäin hyvä asia olla olemassa, mutta kun se ottaa liikaa valtaa, muuttuu sen voima negatiiviseksi.

Minä olen mennyt sisulla eteenpäin, aina. Tapellut pävittäin masennusta, ahdistusta ja itsetuhoisuutta vastaan.

Ja nyt minä olen väsynyt, olen kuin valmis eläkkeelle. Voisin hyvin muuttaa pieneen metsämökkin ja istua siellä kissojeni kanssa kiikkustuolissa. Ei tuottaisi ongelmaa.

Vertauskuva: jos sinun pitää pitää painavaa kattoa suorilla käsillä ja tukea niin, ettei se putoa päällesi, sinulle kun ihmeen kautta tulee voimia. Siinä vaiheessa ei ajattele muuta kuin, että pakko kestää, muuten kuolee.
Mutta kamalaksi se muuttuu vasta kun, joku tulee auttamaan sinua ja ottaa painolastin pois. Voimat katoavat, huomaat kunka kaikkialle sattuu, itku ja hysteerisyys kun voit viimeinkin antaa periksi.

Minä olen niin kovin väsynyt.
Aivan kaikkeen.

2 kommenttia:

Taikaviitta kirjoitti...

Ihania kuvia ankoista :) Hirvittävä väsymys kuuluu asiaan.Erittäin hyvä että olet nyt tilanteen ytimessä,sieltä alkaa uusi sinä. Mieti unelmiasi, mistä haaveilet, niistä saa vähän kiinni mitä oikeasti olet ja tahdot. Alussa ihan tosi pienet tekemiset riittävät,että kissat saa ruokaa jen. Ei tarvi paljon.Uskallan näin kirjoittaa koska olen ollut samankaltaisessa tilanteessa."Mikään inhimillinen ei ole vierasta." Sä selviät :)

Anni kirjoitti...

Kitos Taikaviitta sanoistasi.
Lohduttaa.