Jatkan vielä hiukan tuota eilisen postauksen aihetta.
Ote lipsuu, sekauhistuttaa. ja miksi palokunta pitää kutsua?
No kun niillä on ehkä sellainen suuri pomppupatja, jonka ne voi ilevittää alleni, ennenkuin ote irtoaa kokonaan ja tipun korkealta ja kovaa.
Listataanpa asioita.
Ennen olin täydellisempi:
-Minulla oli aina lakatut ja laitetut kynnet, nykyään ne on eripituiset ja halkeilleet ja lakattomat.
-Ennen käytin aina korkokenkiä, nyt laiskuuttani käytän vain maihareita tai lättäpohjakenkiä.
-Ennen vaatteeni olivat aina tarkkaan harkittuja, hameita, pitsiä... Nyt jotain, joka on mukavaa.
-Ennen Alusvaatteeni olivat aina samaa sarjaa, nyt kunhan on jotain, suht` makavaa ja puhdasta.
-Ennen kuntoilin joka päivä, nyt jos jaksan, ehkä kerran kuussa.
-Ennen söin terveellisesti, vain tummaa leipää, suklaata vain viikonloppuisin, kaikki oli vähärasvaista.
-Ennen makoin kaikki laskuni ajallaan, nyt...
-Ennen kämppäni oli aina siisti, nyt ei niinkään.
-Ennen en koskaan käyttänyt verkkareita ja virttyneitä vaatteita, nykyään en kotona muuta käytäkään.
-Ennen en olisi voinutkaan kuvitella, meneväni kauppaan pyjamassa ja ilman meikkiä, nykyisin:tehty.
-Ennen en ollut koskaan pois töistä, nyt jo toista kertaa pitkällä saikulla.
Ennen pidin huolta itsestäni olin laitettu ja kauniskin.
seksikäs ja haluttava.
Nyt enimmäkseen kävelen pipo päässä ja maiharit jalassa. Kunhan on suhteellisen mukavaa.
Ja nyt pelottaa, niin kamalasti.
otteeni lipsuu.
Jospa tämä johtaa siihen, että kohta olen 200kg valas, joka rumana istuu sohvalla ja katsoo, joskus aikoinaan otettuja valokuvia itsestään. Sitten minut ilmoitetan, onko tyyliä- ohjelmaan ja kaikki ihmettelevät miten päästin itseni siihen kuntoon.
ja sitten päästään siihen lumipalloefektiin, olen sairaslomalla, koska otteeni lipsuu. Sen seurauksena saan potkut töistäni, sitten olen työtön. Sitten ei ole rahaaa ja sitten menetän asuntoni. Kissat pitää viedä lopetettaviksi ja minusta tulee asunnoton alkoholisti.
ja sitten terapeuttini sanoo, että se on ihan ok. Että minun kuoreni, joka pitää minua pystyssä alkaa murtua ja aitous alkaa tulla esiin.
Olen niin väsynyt, elämään.
Tähän kaikkeen.
4 kommenttia:
Se on juuri niin kuin sun terapeutti sanoo,ensin särkyy vanha, että uusi ja oikea ja aito pääsee esiin.Ja tämä vaihe mikä sulla juuri nyt on, tekee kipeää..on taas omaa kokemusta..ja pelottaa että hajoaa ja tippuu kokonaan.Mutta mielesi on juuri niin vahva kuin on vaihekin, se kestää tämän, eikä sun tarvi pelätä.Luotat elämään, se kantaa sua aivan varmasti :) Vähitellen alkaa huomata pieniä liikahduksia, paraneminen ja eheytyminen on alkanut.
sussa on kuule niin paljon hyvää ja vahvaa ja voimaa ja lahjaa ,että ei se kaikki vaan katoa ja hups häviä.
Taikaviitta sanoi hienosti ja siihen yhdyn mielesi on juuri niin vahva kuin tunteesikin ja tämä mylläkkä.
Kyl sä selviit ja kykenet.
Sitäpaitsi sua odottaa ihana ja tärkeä pieni ihminen syksyllä kummiksi.Siinä vasta loisto syy jaksaa...
suurin osa noista listaamistasi asioista sopii täydellisesti minuunkin :)joten meitä on muitakin! Joka aamu on uusi mahdollisuus, muista se! toivon voimia sinulle!
Kiitos Taikaviitta ja Aurinko ja kuu, lohduttavista ja kaunista sanoista!
Anonyymi: Toivottavasti saat jotain apua näistä jutuista, kiitos ja voimia sinullekin!
Lähetä kommentti