Vittu kun vituttaa

Ajoin metrolla tänään. Vieressäni käytävän toisella puolella istui pariskunta, kohtuullisen siistin näköisiä.
Sitten he kaivoivat esiin apteekinpussin, josta ilmaantui erilaisia purkkeja, joissa oli punainen kolmio. Ja sitten pariskunta alkoi niitä napsia.
Vitutti.
Vitutti nin kovasti.
Tuli mieleen, että onkohan noillekin sossu maksanut lääkkeet, apua ja rahaa annetaan, että voivat metrossa blandata itselleen lääkecocktailin.

Sitten tulen minä. Mnä en käytä minkäänlaisia päihteitä, minulla on halu parantua, olen työelämässä mukana, olen kykeneväinen sitoutumaan terapiaa, olen laittanut kaikki rahani, että olen saanut apua, yksityiseltä, koska julkiselta puolelta apua ei heru.
Ja minua ei haluta auttaa.
Jännitän koko ajan onko kelan lääkäri niin jalo, että hän katsoo minun olevan avun tarpeessa vai ei.
Saanko kuntoutustukea vai en.
Kyllä, olen itse etsinyt psykiatrin ja terapeutin. Täyttänyt lippua ja lappua.
Minulle kun ei tuota apua tuputeta. Sossu ei kirjoittele maksusitoumuksia ja tarjoa apuaan.

Eikä minulla ole suhteita korkeammille tahoihin, jotka voisivat auttaa minua hoitoon pääsyssä.

Minulla on tällä hetkellä yksi taho, johon voin toivoni panna.
Kävin tuossa kuukausi sitten luetuttamassa tarotkortit minulle. Tarotkorteista vastaava "ennustaja" oli hyvä ja luotettava. Ennestään tuttu.
Hän kertoi menneisyydestäni asioita, joita hän ei vonut millään tietää. Eikä kyllä kukaan muukaan kuin minä.
Hän sanoi erään asian, jonka varassa jaksan. Hän sanoi, että minulla on erityisen vahva suojelija, tuolla näkymättömässä maailmassa.
Siihen on nyt luotettava.
Että joku pitää minut hengissä.