Huijattu nainen

Minua on huijattu. Olen siitä katkera. En periaatteessa huijauksen vuoksi, vaan siitä, että ensin minut tehtiin riippuvaiseksi ja sitten addiktioni kohde otettiin pois. Olen onneton.
Kaikki alkoi hyvin viattomasti. Ostin itselleni digiboxin. Taivuin suurvallan edessä ja seurasin muuta kansaa kuin narussa talutettu muuli. ( Ja telkkarilupakin nousee). Tarjouksena sain kaupan päälle, sellaisen kanavapaketin 2 viikoksi ilmaiseksi. Ja jos sitten haluaa sen, saa maksaa taas omaisuuden. Mielestäni televisio on muutenkin ikävä passiuttaja, jonka orja minäkin olen. Kuka nyt maksaisi vielä lisäkanavista?
Mutta ilmaiseksi, hei kyllähän se nyt käy....
Viritin koneen ja tadaa 150 kanavaa. Ei se muuten minua kiinnostanut, mutta ne leffakanavat... Koukutuin, kerkesin katsoa viikonloppuna, harry potterin, narnian tarinat, jali ja suklaatehdas, brokeback mountainin ( se oli ihana leffa, suosittelen) ja Matin. Sekä kasan Heroes sarjan jaksoja ja muuta sälää...
Tänään, kauheana sadepäivänä päätin antaa itselleni luvan, mennä kotiin tulonjälkeen päikkäreille ( aloitin työt klo 6:15) ja sen jälkeen maata töllön edessä ja katsoa leffoja.
Nukuin päikkärit, sitten telkkari päälle ja JUMALAUTA... Leffakanavien kohdalla ruutuun tulee lukemaan: ei oikeuksia. MITÄ VITTUA! ( Kiroilu on merkki koukussa olemisesta), räplättyäni konetta hetken, eikun soitto asiakaspalveluun.
Esitin ongelmani, kädet täristen ja kuola suupielestävaluen, kamalissa vieroitusoireissa.
Puhelimen toisessa päässä oli pirteä mukava nainen, joka kuunteli ongelmani ja sitten tutkittuani tietojani, iloisesti ilmoitti:
-Eikun sul on vaan tää yks kanavapaketti, mut joskus käy niin, että kun kortin asentaa laitteeseen, näkyy kaikki maksulliset kanavat kaksi päivää.
-Miksi ei kukaan sanonut mulle?!?!( Nyyhkin jo tässä vaiheessa)
-Ei me viittitä asiakkaille kertoa, kun ei sitä aina tapahdu:):):):)
-Mutta kukaan ei sanonut mulle......:(:(:(:(
-Niin, se vaan on niin, Kiitos soitosta näkemiin.

Minua on huijattu, annettiin vähän ja sitten vietiin pois.
Suljin television ja lähdin shoppailemaan.
Ja sitä paitsi kun olin päikkäreillä näin kamalaa painajaista, humalaisista vanhoista miehistä, jotka välttämättä halusivat halailla minua. Sekä eräistä kamalista syntärijuhlista.

Homssu

Kaupunkitarinoita

kaupungissa tapahtuu. Ja nyt puhun minä, täydllinen erakko luonne. Silti on ihanaa hengata kupungila ja matkustaa julkisilla kulkuvälineillä ja vain seurata ihmisiä, erilaisia ihmisiä. Siinä näkee elämän kirjon.
Tulin perjantaina ratikalla taasen kotiin ja kohtasin naisen. Tämä nainen jäi mieleeni erityisesti.
Hän istui vieressäni käytävän toislla puolella. Ruskettunut nuori, vaalea, kaunis nainen. Naisella oli päällään toppi ja kellomallinen minihame. Tuli naisen pysäkki jäädä pois. Ratikka oli jo pysähtynyt ja ovet avattu. Nainen tajusi, että hänen on aika nousta kyydistä. Noustessaan nainen pudotti sylistään jotain lappuja ja kas kummaa... kumartui nostamaan niitä. Suorinjaloin. Nainen oli kohdellani hiukan kääntyneenä minuun päin. Hame nousi puoliselkään ja naisen tavara, penaali,piirakka,mirri.... (rakkaalla lapsella on monta nimeä) oli n.20cm päässä kasvojeni tasalla. En voinut kuin tuijottaa. Okei sillä naisella oli kyllä stringit, valkoiset ja keltainen kanttaus.
Naisen motiiveista en tiedä, mutta minun päiväni parani suunnattomasti, kuten myös takanani istuvien herrojen.

Metrossa istui tänään vastapäätä, niin kaunis nainen, että sen sijaan, että olisin matkustanut asemalle, matkustinkin kamppiin. Tumma kaunis nainen, jolla oli tietysti lävistyksiä naamassa ja tatuoitu kokonaan. Myöhemmin huomasin, että oli kohtalon johdatusta, että matkustinkin kamppiin, mutta se on sitten toinen juttu.

Kissani sulavat kuumuutta ja niin minäkin. Onnistuin sitä paitsi tänään alle puolen tunnin asentamaan uuden digiboksin ja modeemin ja uuden internet-yhteyden koneeseeni. Pelkään, että minussa asuu piilevä insinööri.

Homssu

Painonhallintaa

Minulla on vaaka. ostin vaa'an, oli pakko. Neuroosini iskee kovaa myös tällä alueella...
Se on sellainen halvin mahdollinen, missä on sellainen pyörivä numeroalusta. Joka kerta vaa'alle meno on piinallista, varsinkin näin kesällä kun on ottanut vähän loma-asennetta elämään...
No olen huomannut kokeilevani erilaisia vaa'alla olo-tai astumisasentoja. Että jos se luku vaikka olisi pienempi riippuen vaa'alle astumistyylistä.
Ensiksi nojasin molemmilla käsillä pesukoneeseen vaa'alle astuessani, että paino siirtyy vaa'alle hitaasta ja näin ollen lopullisen massan määrä pienenee. Ei onnannut.
Vein vaa'an olkkariin ja laitoin maton päälle, ei hyvä. Vaaka näyttää enemmän pehmeän päällä. Kokeilin myös laminaattilattiaa, siinä tulos oli hiukan parempi kuin kylpyhyoneen kaakeleilla.
Huomasin myös, että päätä kannattaa liikuttaa kun lukee numeroa, mikä vaa'assa olevan viivan kohdalle jää. Se muuttuu, riippuen siitä mistä kulmasta katsoo.
Kokeilin myös asettaa vaa'alle jalan kerrallaa, että kerkiää vaaka rukka tasaantua ennenkuin toisen läskikimpaleen, siihen asetan. Ei muuttunut lukema.
lopuksi päädyin kaikista parhaaseen niksiin, säädin vaa'an numerolevyn alkamaan jo 120 kg kohdalta. Miten innoissani olenkaan, aina kun astun vaa'alle olen laihtunut 10kg. Kyllä kesä tekee kropalle hyvää. Näin sitä laihdutaan ajatuksen voimalla. katsokaas se on se myönteisen ajattelun voima.

-H-
ps. Lehtimyyjät, kun soitatte niin jättäkää edes vastaajaan viesti, että se olit vain sinä. Ei sitten tarvitse koko ajan pähkäillä, että kuka mulle nyt on soittanut!!!!!!! Ja laskea jo kuinka paljon hautajaiset tulevat maksamaan, kun se on kuitenkin joku rakas joka on kuollut, ja nyt yrittävät tavoitella ruumishuoneelta ja minä en edes vastaa!

Juhuu!

Viidensadan klikkaajan raja rikottu!
Maailmassa on siis muitakin epätoivoisia. Vai nautitteko te vain minun epätoivoisuudestani?
Pipari, Homssu ja läski-pojat kiitävät!

Siivousneuroosi

Senhän olemme jo todenneet, että olen neuroottinen. Olen myös pahan siivousneuroosin omava. Kotonani on yleensä siistiä. Ei suinkaan mitään sairaalahygieenistä, mutta normaali siistiä, tavarat paikallaan jne. Problemaattista tämä siivousneuroosin omistaminen kyllä on. En voi sietää tiskejä altaassa, vaatekasoja tuoleilla, petaamatonta sänkyä, likaista kylpyhuonetta jne. Kissani kaiken lisäksi levittävät jättipotastaan hiekkaa tassuissaan.( Kokeilin kerran niin, sanottuja kissanhelmiä, siis sellaisia muovisia helmiä, joita laitetaan pottaan hiekan sijasta, erittäin toimivia hajun kannalta. Ongelmia silti esiintyi pari, helmet tarttuivat kissojeni tassuihin ja levisivät ympäri kämppää, sitten lattialla vieri kuula ystävineen. Hiekka oli myös niin kevyttä, että kun pojat hyppäsivät pois potasta koko potta kaatui. Ja se pirun kallista.)

No mutta neuroosiini: ongelmakohdat ovat seuraavat

- Koko ajan ei jaksa siivota, sitten on sekasta ja ahdistaa. Sitten tulee itku, kun ei oikeasti jaksa ja sitten on sekaista... Hirveän noloa sitten selittää, miki silmät ovat taas punaiset.

-En siedä vieraita, jos kämppäni ei ole tahraton. Vieraat tuntuvat saavan hermoromahduksen, kun selitän kissanhiekkaa lattialla, että ei tää normaalisti. Jotkut myös pelkäävät liikkua talossani, etteivät sitä sotkisi. Nykyään minulla ei enää koskaan käy vieraita.

- Minulla on paha tapa siivota myös toisten asunnoissa. Järjestellä asioita. Lautapelejä pelatessa moni tuskastuu, kun asettelen pelinappuloita värijärjestyksen ja suoristan kaikki mahdolliset kortit suoriin pinoihin.
Olin viikonloppuna siskoni luona lapsia ja koiria kaitsemassa.( Niin, ei ne lapset mitään, mutta ne koirat. En vain ole koiraihmisiä. Lapset hoituu, kylvyllä, dvd.llä ja herkuilla. Koirat ei, kokeilin kyllä.)
Oli ihan pakko järjesää sikoni vaatekaappi uuteen uskoon, en kestänyt. Sormeni syyhysivät myös nurkissa olevia vaatekasoja kohtaan, mutta en tiennyt onko soveliasta penkoa toisten vaatekasoja ilman lupaa. Ahdistuin. ( siskollani oli paljon kivoja vaatteita, joita alan pikkuhiljaa kinuamaan itselleni.)

Niin tai näin, niin ahdistun silti. Totaalinen rentoutuminen iskee vasta silloin kun olen saanut siivottua ja kaikialla on edes hetken siistiä. Kesämökillä se olen minä, joka hankaan kaappeja puhtaaksi vim:i höyryissä, Mutta minä nautin j rentoudun siivoamisen myötä. Minulle se on jonkinlaista terapiaa. Outoa, mutta totta. Kivaa, silloin kun sitä jaksaa!!!!!!!!

Homssu
ps. Jouduin keskeyttämään kirjoittamisen tunniksi, jouduin lataamaan koneeseeni uuden virustorjunta ohjelman, kun koneeni suli käsiin. Onneksi rähmäkäpälyyttäni edes sellaista osaan tehdä :)

Paras lääke ja karman lait

Mikä on paras lääke eroon? Tai mihin tahansa elämäntilanteeseen, jossa maailma mullistuu.
Onko Paras lääke se mitä minulle tarjotaan; mene, bailaa, iske mies... Uusi suhde, ylimenosuhde. Jatka elämää.
Vai pitääkö vanha sairastaa ensin pois, ennenkin voi ottaa uutta tilalle. Pitääkö vanhan kadota, haalistua ja haavojen umpeutua, ennenkuin ottaa uutta tilalle. Jos ei anna vanhan ensin arpeutua, jääkö vanhan taakka uuteen kummittelemaan. Avautuuko jokainen vanha haava uudestaan ja uudestan, jos ei anna sen arpeutua ensin.
Saako maata peiton alla, itkeä ja olla, kunnes vanha haalistuu ja arpeutuu. Kunnes muistaa vanhasta hyvät muistot ja pystyy antamaan anteeksi. Voiko uutta rakentaa pohjan päälle, joka on risainen ja vino?
Voiko vaan antaa olla? Parantaako aika. Katoaako kipu ajan myötä.
Voiko vaan olla vai pitääkö asioille tehdä jotain. Voiko siihen luottaa, että huomenna on paremmin, edes vähän paremmin. Kuinka kauan siihen pitää luottaa, kuinka kaan voi havojen antaa parantua. Kuinka kauan saa sairastaa?
Miksi joku ei vain ole keksinyt jotain poppakonstia, millä kivun saa vietyä pois.

Päteekö tässä asiassa karman laki, jos olet itse ollut paska jollekin, sairastat kahta kauheammin?
Onko se, että niin makaa kuin petaa?
Vai kiertääkö hyvä? kun teet toiselle jotain hyvää, se kiertää ja palautuu jossain vaiheessa.
Toivon niin. Silloin elämä tuntuisi paljon mielekkäämältä, arvostetummalta. Palkinnon kautta oppii oaremmin kuin rangaistuksen. Tai kyllähän rangaistuksn kautta oppii. Mutta luulen, että jää vähemmän traumoja jos palkitaan.
Ehkä kipu on kuitenkin hyväksi. Se kertoo, että elämme vielä. Ja olemme paranemaan päin. Tauti on huomattu ja sitä hoidetaan. Kipua tulee vasta silloin, kun joku asia merkitsee ja sen menettää. Ei sellaista sairasta, joka ei merkitse mitään.
Uskon siihen vanhaan kliseesen; se mikä ei tapa se vahvistaa.
Ja toivon ja uskon, että huomenna on paremmin.

Homssu
ps. Toinen kissani syö lihaa ja toinen kalaa. Mielenkiintoista.

Ulkoistettu ahdistus ja sisäinen feng shui

Siis sananmukaisesti.
Ulkoistan sisäistä ahdistustani siivoamalla, omaa kotiani. Töissä ei sama sääntö päde. Vaikka eräs vessan lattia ja sen ruskeaksi muuttuneet laattojen saumat vetävät minua ja juuriharjaa puoleensa, mutta se on ihan vaan tavallinen neuroosi.
Kun kotini on siisti, on minun helpompi hengittää. Kun ulkoinen feng shui on kunnossa sisälläni tuntuu olevan parempi järjestys. Traumat ja ahdistukset tulevat siistiin järjestykseen ja selkeämmin esille.
On se nyt kivempaa kun traumat ja ahdistukset ovat siistissä järjestyksessä. Niin ei minulla pahempaa kontrolloimisen tarvetta ole.

Silti ihailen vieläkin erästä henkilöä ja minusta olisi ihanaa päästä samaan tilaan. Nuuskamuikkunen. Olento, joka elää ilman sitoutumista tavaraan, mihinkään. Nuuskamuikkusella on piippu ja huuliharppu. Kasari ja teltta. Mutta muumipeikko ja pyrstötähti kirjassa, nuuskamuikkunen heittää pois tavaransa, en muista oliko se teltta, koska ei ole hyväksi kintyä liiaksi mihinkään.
Se olisi minun unelma, koko elämä matkalaukussa. Voisi vaan kireesti lähteä ja kaikki olisi mukana. Jaksaisi itse kantaa koko elämänsä. Olla liikaa riippumatta mistään. Ihailen nuuskamuikkusta ja hänen elämää.
Nuuskamuikkusen elämässä on feng shuit kohdallaan. Tämän haluan ja silti haalin tavaraa ympärilleni ja sitten järjestelen sisäisiä ja ulkoisia feng shuitani.

Vaikka siskoni väittää, että enemmänkin muistutan mm, vaarallinen juhannus -kirjassa esiintyvää Miskaa
Miska on pieni ja pullea, on vakuuttunut siitä ,että kaikki vihaavat häntä. Kukaan ei hänen puolestaan mitään tee ja kukaan ei häntä ajattele. Miska haluaa olla näytelmän primadonna, hän haluaa, ettäkaikki kuiskaa: katsokaa tuota samettiin pukeutunutta synkkää naista, tuota suurta primadonnaa, hän on kyllä kärsinyt paljon.
En aina ymmärrä siskoani ;)

Mitä opimme tästä sekavasta tekstistä?
Emme mitään.
Sisäinen ahdistus voi paremmin, kun ulkoinen feng shui on järjestyksessä.

Siis oli miten oli, ulkoistakaa ahdistus, niin voitte paremmin. minulla on myös mental wearin (mainos) paita, jossa lukee: ahistaa,ahistaa,ahistaa,ahistaa.....
Helpottaa kun ulkoistaa sisälmyksensä. Miten itse kukin kokee hyväksi.
Mutta nuuskamuikkusta ja feng shuita, voi aluksi kokeilla.

Homssu

selluliittigeeli

Sorruin tänään ja ostin. Selluliittigeeliä. Tai oikeastaan selluliittiseerumia.
Tänään oli töissä polviinulottuvat housut jalassa ja se tuli ilmi. Se. Niin, katsoin ohimennen peilistä ja siellä ne näkyi, kuhmuraiset pohkeet. Tähän on siis tultu. Olen aina tiennyt reisieni ja takapoleni olevan selluliitin peitossa, mutta näin alas on vajottu.
Läheti siskolleni huolestuneen tekstiviestin asiasta. Siskoni vastasi löytäneensä myös itseltään selluliittiä kyljistä ja selästä. ( Tiedän, että se on kitenkin puristellut ihoaan sormien välissä ja ollut näkevinään jotain...)
Kuitenkaan asia ei minua rauhoittanut.
Olin loppupäivän läskisyndrooman kourissa. Nyt se on loppu, ei karkkia, ei jätskiä, ei mitään hyvää. Liikuntaa, liikuntaa ja liikuntaa.
Se, se on se resepti.
En kuitenkaan luottanut itseeni, päädyin selluliittigeeliin.
Töistä päästyäni kipitin ostamaan sitä lähimästä kaupasta ja halvinta tietty. ( Luuleeko joku tosiaan, että minulla on varaa tuhlata johonkin selluliittigeeliin?)
Kyllähän se nyt on ilmiselvää, lume-tavaraa. Kyllä se toimii, kun siihen uskoo. Plaseboeffekten, you know.
Nyt on oltu suihkussa, hangattu jalat karmivilla raapavilla hansikkailla ja levitetty selluliittigeeli.
Heti tuntuu paremmala ja selvästi on jalat sileämmät. Juu, niin se on.

Mikä minua vaivaa?
Mikä meitä naisia vaivaa?
Kuka keksi selluliitin ja miksi sitä kutsutaan selluliitiksi?
Kuka päätti, että se on rumaa ja kamalaa?
Ja miksi minä uskon sen?
Kyllä tuo naisten ulkonäön ympärillä pyörivä bisnes on suurta. Kaikkeen löytyy lääke. Ja jos ei muten, kyllä kirurgi auttaa.
Pitää olla kaunis ja ihana, selluliititön, pitkätukkainen, isotissinen ja silmäinen. Täydellinen nainen.
Miksi?
Onko kukaan koskaan oikeasti tehnyt tutkimusta siitä millaisesta naisesta miehet pitävät?
Vai uskommeko me sen, minkä me luulemme olevan totuus?
Niin. Minusta sellainen nainen, jossa on jotain mistä ottaa kiinni on ihq.
Ja tässä minä istun, kirjoittamassa tätä tekstiä, selluliittivoiteet jaloissani.
Voi meitä!
Homssuli

paranee vanhetessa

Käyskentelin tässä iltana eräänä, läheisessä isossa ostoskeskuksessa. Ilta aika ja paikka oli täynnä nuorehkoa populaa, sellaista alle kaksikymppistä. ässät suhisi ja vitut ja huorat lenteli. Siis ei kirjaimellisesti mutenhan olisi ollut hirveän vaikea liikkua. Oli poika porukoita ja tyttöporukoita ja vähän sekaisinkin. nuoret seurustelevat parit harrastivat teinirakkautta jne. jne.jne.
Ainoa ajatukseni oli thank god, en ole enää tuon ikäinen. Ahdistavaa...
Silloin oli jotenkin niin epävarma itsestään ja tulevaisuudesta. Tunsin itseni ainakin jotenkin niin oudoksi ja rumaksi ja olin huolissani tulevaisuudesta, pojat huolettivat paljon. Seksi huoletti paljon. Kaikki oli niin auki. Ja olin jotenkin niin outo...

Ja mikä onkaan erona entiseen? Olen edelleenkin outo, pukeudun edelleenkin oudosti, pojat huolestuttavat vieläkin ja tulevaisuus. Seksi ei huoleta, paitsi jos joutuu kamalasti vonkaamaan. Kaikki on auki, edelleen.
Mutta uskokaa tai älkää olen silti jotenkin seesteisempi kuin silloin. Ehkä ikä on kuitenkin tuonut jonkun verran viisautta. Oppii, että kyllä sitä selviää. Sydänsuruista selviää. Koulutuksen sain hankittua ja työpaikan.
Ja tiedättekö mikä on ihanaa, ikä tuo mukanaan luvan olla tyhmä. Ei tarvitse päteä ja leikkiä olevansa fiksumpi kuin onkaan. Olen vähän aikaa sitten tajunnut, olevani aikuinen itsenäinen :) nainen ja minulla on lupa olla tyhmä. Kysyä tyhmiä. Itsetuntoni kestää sen jo.
Minä olen aikuinen. Tajuan sen ehkä nyt. Enkä puhu siitä tylsyydestä minkä aikuisuus tuo tullessaan. Vaan siitä vapaudesta olla mitä on, varmuudesta, jonka ikä tuo tullessaan. Ikä antaa rohkeutta, ainakin minulle, olla oma itseni, puolustaa omaa itseäni.

Niin se on, tähänkin ikään mennessä sen on huomannut, että ei tää tästä muutu, tällainen paketti minusta tehtiin ja hyväksykää tai älkää, ei ole minun ongelma. Positiivisesti. En minä jaksa esittää mitään muuta, enää, ei se hyödytä, ota tai jätä, ei sekään ole mun probleemi.
Tai no.....

Homssulituhtoli

Raitiovaununkuljettaja

Päiväni, erittäin huono päiväni, pelastui tänään.
Lähdin kotiin. Ratikalla. Nousin kytiin ratikan päättäriltä, jossa vaunu seisoo muutenkin hetken. olin ainoa joka nousi kyytiin. Päästyäni sisään, ja istuttuani aloilleni kuski nousi ylös nappasi rahalaukun mukaansa ja lähti kipittämään.
Että nyt juoksee jo ratikkakuskitkin karkuun. Oli pakko ihan nousta seisomaan katselemaan, että minne se setä kiputti.
Mies juoksi kauemmaksi, aika paljonkin. ( Tämä ko. päättäri sijaitsee vähän sivummassa kaupungin liikenteestä). Minun oli pakko nousta seisomaan ja seuraamaan miehen puuhia. Siellä se kipitteli talon viertä, rahalaukkunsa kanssa. Kunnes löysi ison roskiksen ja meni pissalle. Pitkälle pissalle. Ja sen jälkeen rahasalkku takaisin käteen ja hirveä kipitys takaisin vaunulle. Oli pakko purra huulta ja lueskella päivänlehteä, kun kuski tuli takaisin. Ja niin sitä taas mentiin.

Se pelasti päiväni. Ihmisiä ne on ratikkakuskitkin, on varmaan kauhea ajaa ratikkaa kun on hirveä pissahätä, eikä pääse pissalle.
Kiitos siis sinä pissahätäinen ratikkakuski, pelastit päiväni!!!!!!!
Homssu

Suruaika

Saako suruaikaa pitää ja miten kauan?
Suhteen päättymisen suruaikaa.
Ehkä se on suoraan verrannollinen suhteeseen käytettyyn aikaan ja tunteisiin. perusoletus on kuitenkin se, että oli suhde millainen tahansa ja kuinka pitkä tahansa sattuu kun se päättyy.
Kipua ei saa pois. Sitä voi helpottaa tai siirtää, mutta pois sitä ei saa. Sitä voi helpottaa, niinkuin kukin parhaaksi näkee, syömällä, juomalla, shoppailemalla, puhumalla. Sitä voi siirtää työteolla, muilla elämän täyttävillä aktiviteeteilla tai uudella suhteella. Ylimenosuhteella, josta joskus voikin tulla jotain muutakin...
Mutta menetys vaatii toipumisen. Voihan asian kuvitella niin, että sinusta revitään pala pois. Kyllä siihen kohtaan uusi iho kasvaa, mutta odottaminen ja paraneminen sattuu niin helvetisti.
Kaikilla on oma tapansa käsitellä ja oma tahtinsa. Ketään ei voi hoputtaa. Ehkä kuitenkin, suhteen laadusta riippuen, vuoden suruaika on maksimi. Nyt puhutaan vain seurustelusuhteista, ei avioliitoista, lapsista yms. yms. yms.
Parhaimmillaan se sattuu helvetisti. Mutta kipu kertoo, että olet vielä hengissä ja se sama kipu kertoo, että parannusta tapahtuu koko ajan. Homma on käsittelyn alla.

Huomasin juuri, kun olen viikonlopun viettänyt katsellen sinkkuelämää-sarjan viimeistä tuotantokautta uudelleen ja uudelleen, että heillä ei ole sen enempää suruaikaa. Suhde loppuu ja voi-voi, kännätää ja puhutaan tytöille ja eikun uuteen suhteeseen. Täysillä ja entisiä ei pahemmin muistella. Kukaan ei huomaa istuvansa sunnuntai-iltana kotona, ja itkevänsä exänsä perään ilman syytä. Kukaan ei myöskään toivo vihan puuskissa exänsä ja tämän koiran räjähtävän atomeiksi, ilman sen kummempaa syytä. Kukaan ei näe painajaisia asiasta. Kukaan ei vatvo asioita uudestaan ja uudestaan, niin että puhelinlaskut nousevat taivaisiin. Kukaan ei päädy syömään rauhoittavia, eikä kriisin kourissa blondaa tummaa tukkaansa tai liho kymmentä kiloa.
Ja miksi näin?
Koska se ei ole kiinnostavaa, ei ketään kinnosta katsoa nyyhkiviä, punasilmäisiä, jätskiä ahmivia naisihmisiä tai miehiä. Ei se ole kivaa. Kivempi katsoa miten uusi suhde onnistuu.
Kivempi kuunnella suhteen pohdintaa ja katsoa miten nyt käy.

Mutta tosielämässä se ei ole niin. Tosi elämässä sattuu. Tosi elämä itkettää. Toisaalta siitä tietää, että tämä on totta, kipu kertoo, että elää. Ja kaikesta oppii. Uskon vieläkin siihen kliseiseen sanomaan siitä, että mikä ei tapa se vahvistaa. Sillä eteenpäin. nyt sattuu, mutta kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Sen on pakko. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

-H-

Ei palautusoikeutta

Kaikkea voi katua ja melkein kaikesta päsee eroon. Tavaroilla, jotka ostame kaupasta on vähintään 14 päivän palautusoikeus. Suhteista pääsee eroon. Avioero on erittäin sallittua tänä päivänä.Työpaikkaa voi vaihtaa. KAveripiiriä voi muuttaa. Asuntoakin voi vaihtaa. Jopa kaupunkia tai maanosaa. Eläämääkin voi vaihtaa. Kadota ja aloittaa alusta. Joskus se on hyvä. Lemmikeistäkin pääsee eroon. eläinlääkärin ja piikki ja se on siinä. häiriintynyt koira lopetetaan ja se on siinä.
On yksi sellainen asia, josta ei eroon pääse , jolla ei ole palautusoikeutta.
Lapsella ei ole palautusoikeutta.
Siitä voisi tehdä, jonkun iskulauseen kampanjaan. Se on siinä ikuisesti. Enkä nyt tarkoita mitenkään negatiivisesti. Pitäisi vain ottaa huomioon, kun haluaa ihanan ja söpön pienen vauvan, että se on siinä sitten ikuisesti. Ja nyt en edes mene siihen mitä voi käydä. Vaan jatketaan hypoteettisella linjalla, että kaikki menee hyvin.
Lasta ei voi palauttaa. Vaikka olisi miten sattunut viallinen yksilö. Siis vaikka vain vaikea temperamentti. Ikävä luonne. Ilkeä tai vaan ruma.
Jokaisessa tulevassa elämän valinnassa lapsi on otettava huomioon. siinä kohtaa kun siittiö tapaa munasolun kaikki muuttuu. Lapsi muuttaa elämän, lapsi muuttaa ihmisiä. Lapsesta on vastuussa lopunelämää. Se ei ole mitään mistä päsee eroon, jonka voi palauttaa, jos ei tykkääkään, tai jonka voi pistää vähäksi aikaa tauolle ja kokeilla jotain muuta.
Vaikka mikä olisi lapsella ei ole palautusoikeutta. Miettikää sitä. Miettikää oletteko valmiita.

Minä olen miettinyt. Minä en ole valmis. Minä olen itsekäs paska ja minä en halua lapsia. ainakaan vielä. Ehkä mieli joskus muuttuu ehkä ei. Lapsi ei ole minulle elämän ja kuoleman asia. Se ei tee minusta enempää tai vähempää naista tai ihmistä.
Luulisi, että päätöstäni kunnioitettaisiin. Eikö nykymaailmassa ole riittämiin lapsia, joita on tehty vaan tekemisen vuoksi ja uusta viis.
Mutta ei. Viimeisin esimerkki: julistin työpaikan kahvihuoneessa, etten halua lapsia. Ympäriläni näkyi tietäviä hymyjä ja pään nyökkäyksiä. Sitten se tuli vanhemmanpuoleinen työkaverini, joka kietoi nauraen kätensä hartioitteni ympärille ja nauroi: kyllä se mieli vielä muuttuu, sinulla on vielä nuo hömpsöttelyvuodet edessäsi. Kyllä sinä lapsia vielä haluat.... Ja tätä jatkui.
Tuntuu, että yhteiskunnassamme on tullut itseisarvo siitä, että on pariutunut ja on lapsia. Sellaista pitää olla. Pitää pitää yllä arvoja, perinteisiä perhearvoja. Mitä ne perhearvot ovat ja kuka ne on määrittänyt? Joku naimisissa oleva mies, jonka vaimo huolehtii perheen pikku palleroista....miksi minun pitää olla naimisissa ja lapsellinen, että olen hyvä yhteiskunnanjäsen. Sitä odotetaan minulta ja se tuntuu olevan se mihin kaiki loppujen lopuksi tähtää.
Yhteiskunnan pohjasakaako, me joiden pämäärä on itsekäs eikä suinkaan tuottaa jälkeläisiä, jotka jatkavat lisääntymistä ja maapallon pyörimistä.
Kyllä me ollaankin jo asiat hyvään jamaan maapallolla saatu...
Muistakaa ja harkitkaa: lapsilla ei ole palautusoikeutta!!!!!!!!!! Miettikää mikä kannaattaa ja mikä ei. Ihan itse.

:) Homssu

Asioita

Pieniä ja isoja asioita elämässä, joista nautin keskellä normaalia arkea(!)
- Kissani. Ne ovat ihania, minä rakastan niitä. Ne ovat aina ovella vastassa kun tulen, nukuvat kanssani ja öisin nukkuvat vieressäni. Ne ovat persoonia
-Aamukahvi. Vaikka olisi kuinka kiire, ja joisi kahvin samalla kun pukee... Se on ihanaa. Ei se ehkä hyvää ole, mutta sinä on se jokin.
-Kurkkunaamio. Minulla on ihana kurkkunaamio, se kuivuu naamalle ja sen saa repiä pois. repiminen on ihanaa.
-Perjantai-illat. Silloin tiedän, että huomenna ei tarvitse mennä töihin. Silloin saa olla väsynyt, syödä jotain hyvää ja maata vaikka television edessä. perjantai-iltan on lupa ostaa suklaata tai muuta hyvää.
-Halvat vaatteet. Ostin UFFstä 20eurolla kaksi 3 uutta toppia, mustan kellohameen ja mustan reikäpaidan.
-Kesä
- Valo. Yöt ovat valoisia, kaikki on valoisaa :)
-Tekstiviestit. Pieniä yhteydenpitoja ilman, että tarvitsee sen enempää jutella. kiva myös saada, kiva, että joku ajattelee.
-Kauniit ihmiset. Ei sillai perinteisesti kauniit, vaan minun mielestäni kauniit.
-Siskot
-Siskon lapset
-Elokuvat. Omistan ison kasan vhs ja dvd versioita elokuvista.
-Seksi
-Musiikki
-Meri
-Ihmiset joihin ihastun enemmän ja vähemmän jatkuvasti.
-Unet. Tappelin muuten viime yönä, Jonen kanssa, suhteemme taitaa vedellä viimeisiään. Kyllä Jonen olisi nyt aika tsempata.
-Pitkät ja laiskat aamut. En ole aamu ihminen.
- Päivittäin näkemäni hälytysajoneuvot. AAAAHHHHH!!!
- Sinkkuelämää tulee sub-tv:ltä uusintana. JEEEEEEEEEEEEE!
-Mansikat
-Tatuoinnit ja lävistykset. Minulla on niitä :)

En edes muista tähän listaan kirjoittaa niitä kaikkia asioita, joista ilahdun ja nautin. Se on niin totta. sen arvon tajuaa kun sen oikeasti menettää.... Ihanan kliseetä. :) rakastan niitä aamuja, kun herään ja tunnen, että kaikki on hyvin, sellaisista asioista pitää nauttia, tulee kuitenkin aikoja, jolloin kaikki ei olekaan hyvin.
Olenpa minä saarnaava ja opettava tänään, voi voi....
Nauttikaa, pienistä asioista. Ne on kaikista parhaita ja ne pienet asiat antaa eniten :):):):)

opettajapopettajahomssulipomssuli :)

epätoivo

Olen huomannut itsessäni vakavia merkkejä epätoivosta, vaikka en aina ymmärrä miksi. Mutta ehkä ne on niitä takapakkeja.
Ensimmäinen oli lehtimyyjä. Sellainen hirveän kiva poika soitti ja möi aku ankkaa. Se minulle tulee jo, etten ostanut sitten. Poika kyseli vielä jos mitään muuta... ja kun se nyt oli kiva poika.
Oli sillä halvalla tarjous me naisista. Ostin. Kuvitelkaa ostin puhelinmyyjältä lehden. En ole koskaan niin tehnyt. Mutta kun kiva poika soitti. Siis poika soittaa ja minä olen niin pilvissä, että ostan lehden. Apua minä!
Se sitten soitti tänää, se pankkipoika. Ja minä kihertlin ja naureskelin puhelimessa, kun pankkipoika soitti. Aluksi se teititteli, sitten jossain vaiheessa kun kerroin sille tarinaa kissoistani se alkoi sinutella. Minä lirkuttelin pankkipojalle minun kissoista!!!!!!!!!
Voiko ihminen alemmaksi vaipua? Voi.
Nyt on kesä ja kaikkialla ihania kesäpukuisia naisihmisiä, avonaisissa kaula-aukoissa ja pikkuhameissa ( paitsi minä, koska en kehtaa käyttää sellaisia vaatteita, koska vartaloni ei täytä ihannemittoja, argh, taas se alkaa!!!!!).
Minä, minä, minä, unohdun tuijottelemaan naisten kaula-aukkoja. Noloa, kun siitä jää kiinni. Kyllähän minun naisena pitäisi tietää, että sen huomaa kun kaula-aukkoa tuijotetaan, mutta se jotenkin aina unohtuu. Sillä anteeksi taas, minun mielestäni naisvartalo ON kauniimpi kuin miesvartalo.
Mutta vinkki silti, älkää tuijottako liian kiinteästi kaula-aukkoa tai stringejä, siitä jä kiinni ja sitten se on vähän noloa..... Vähän vaan. ;)

Kesä terveisin: epätoivoinen hullu kissa nainen

Oharit

Olen tottunut niihin, ohareihin. Niitä sattuu varsinkin jos on miesten kanssa tekemisissä (anteeksi yleistys, mutta niin se vain on). Miehet ovat hiukan yksinkertaisempia, eivätkä oikein osaa lukea rivien välistä. Esimerkki: haluat seuraavana viikonloppuna tavata miesystäväsi ja harrastaa villiä seksiä, kunnollisena naisena lähetät tekstiviestin tai kysyt puhelimessa, että tulisitko käymään viikonloppuna, tehtäisiin vaikka jotain kivaa, vaikka joku leffa.... Vastaus: ei mua oikein mikään leffa kiinnosta, ei siellä oikein mene mitään hyvää. Eli kysykää suoraan. kiinnostaako villi seksi kanssani?. Silloin mies saattaa tajuta, että sinulla oli jotain takaa-ajatuksiakin, ai sitä sä tarkoitit..
anteeksi miehet, olette te kivoja, mutta enpä usko, että tekään naisia vain kehutte... Juu, juu yleistystä, älkää nyt ärsyttäkö minua enempää!!!!!!!!:(

Mutta takaisin niihin ohareihin, tänään minulle teki oharit mies, jonka en olisi ikinä uskonut tekevän ohareita. Kaikki alkoi näin: työpaikallani oli palaveri, jonka aikana puhelimeni oli äänettömällä taskussani. Kun palaveri loppui, otin puhelimeni esiin ja ahaa, joku oli soittanut. Joku oli minua muistanut. Etsin numeron esiin ja aikani outoa numeroa ihmeteltyäni , tajusin sen olevan pankkini numero. Kauhuissani soitin kyseiseen numeroon ja olin valmistautunut mihin vain. mielesäni juoksivat kaikki mahdolliset mahdollisuudet aina siitä, että oli ylittänyt tietämättä tilini 1000e:lla tai luottokorttini oli huomaamattani varastettu ja joku oli sillä shoppailemassa. Se oli palvelunumero ja hetken mukavaa jonotusmusiikkia kuunneltuani, vastasi erittäin mukava miesääni pankin nimellä ja kysyi miten voin auttaa. Kerroin ääni täristen, että minulle oli soitettu tästä numerosta ja mitä asia siis koskee.
Pankkipoika: antaisitteko nimenne ja henkilötunnuksenne, niin pääsen tietoihisi ja näen miksi sinulle on soitettu.
Annoin.
Pankkipoika: Jaa, meillä olisi nyt näitä pankkinne kanta-asiakas etuja..
Minä: mitä!?Mä olen töissä, en mä nyt rupea kanta-asiakas eduista juttelemaan!
Pankkipoika. No, jos toiste sitten soitellaan, oletkos sinä lomalla jossain välissä?
Minä: No en ole, joka päivä töissä.
Pankkipoika: No, jos tässä vaikka joku päivä viiden aikaa soittelisin, olisiko hyvä, jos vaikka tänään soittaisin?
Minä: Joo, kyllä se sopii, soita sitten.

Ja tiedättekö mitä, pankkipoika teki minulle oharit, se ei koskaan soittanut takaisin. PANKKIPOIKA! Ja sekin teki minulle oharit. Pankkipojasta en olisi sitä koskaan uskonut.
Uskoni miehiin on mennyt, miettikää nyt pankkipoika ja teki oharit. Ja minä odotin sitä soittoa!
Hyvä pankkipoika, jos luet tätä juttua, ole hyvä ja soita mahd. pikaisesti ja pyydä anteeksi! Ja laita lisää rahaa tililleni!
Kuvitelkaa nyt pankkipoika.... Mihin on tämä maailma mennyt?

Vastaus

Takapakkia

kerroinko, että meitsi on ruvennut aivan himmeksi feministiksi. Juu-u, ulkonäöstä viis, en ala miellyttää toisia, olen nainen ja ylpeä siitä, olen ylpeä vartalostani ja tyylistäni juuri sellaisena kuin olen ja on.
Juu-u. Feministi, isolla äffällä. Kukaan mies ei minun elämää määrää, teen juuri niinkuin haluan, minun elämäni. Minun!
Ja sitten se tapahtui. SE tapahtui. Tuli takapakkia, kaikki hienot päätökset ikkunasta ulos ja hirveä morkkis ja kompleksi.
Kaikki alkoi viattomasti, niinkuin se aina alkaa. Meillä oli tyttöjen saunailta, okei oli siellä yksi mies, mutta sitä ei lasketa. Siinä sitä oltiin, lankesin. ehkä hiukan alkoholin ja alastomien naisvartaloiden vaikutuksesta kompleksoiduin. Minä olen lihava ja ruma. Mä en koskaan saa miestä. ( Huom! kaikki muut saunassa olijat olivat pariutuneita). Mun on pakko alkaa laihduttamaan ja kasvattamaan pitkää tukkaa. Kaikki on pilalla ja mä olen kamala.
Juu-u, siinä lensi minun uudenalun suuret feministiset luennot ikkunasta ulos, nopeammin kuin kerkeän karkoittaa miehen luotani.
Muilla on yleensä krapula, alkoholista johtuen, minulla on krapula takapakistani johtuen. Luovuttamista.
Olen pettynyt itseeni, palasin liian nopeasti vanhoihin ajatusmalleihini. rupesin taas muiden riepottelemaksi epävarmaksi läskirumaksi. Ja huom, lihavuudesta tai rumuudesta tai sinkkuudesta ei ollut koko iltana mitään puhetta. Ei mitään!
Toisaalta yritän lievittää krapulaista tuskaani, ajattelemalla kuinka lahjakas olen lukemaan ajatuksia rivien välistä, joita ei edes ole olemassa. Niin, sitten ihmettelemme, miksi osaan hukata miehen alle kymmenessä sekunnissa, eikä kukaan enää edes halua vastata tekstiviesteihin...

Kerään itseni ja alan mantrata itselleni uudenelämäni feministisiä aatteita. Onneksi kävin ostamassa suklaalevyn, se helpottaa edes vähän.
Elämme siis murroksen aikaa, minä ja kissani. Takapakkeihin on totuttava, mutta rakkaani, vielä nousen tuhkasta, kuin fenix-lintu.
:) Rakkaudella Homssulipomssulipompompom