Kaikkea voi katua ja melkein kaikesta päsee eroon. Tavaroilla, jotka ostame kaupasta on vähintään 14 päivän palautusoikeus. Suhteista pääsee eroon. Avioero on erittäin sallittua tänä päivänä.Työpaikkaa voi vaihtaa. KAveripiiriä voi muuttaa. Asuntoakin voi vaihtaa. Jopa kaupunkia tai maanosaa. Eläämääkin voi vaihtaa. Kadota ja aloittaa alusta. Joskus se on hyvä. Lemmikeistäkin pääsee eroon. eläinlääkärin ja piikki ja se on siinä. häiriintynyt koira lopetetaan ja se on siinä.
On yksi sellainen asia, josta ei eroon pääse , jolla ei ole palautusoikeutta.
Lapsella ei ole palautusoikeutta.
Siitä voisi tehdä, jonkun iskulauseen kampanjaan. Se on siinä ikuisesti. Enkä nyt tarkoita mitenkään negatiivisesti. Pitäisi vain ottaa huomioon, kun haluaa ihanan ja söpön pienen vauvan, että se on siinä sitten ikuisesti. Ja nyt en edes mene siihen mitä voi käydä. Vaan jatketaan hypoteettisella linjalla, että kaikki menee hyvin.
Lasta ei voi palauttaa. Vaikka olisi miten sattunut viallinen yksilö. Siis vaikka vain vaikea temperamentti. Ikävä luonne. Ilkeä tai vaan ruma.
Jokaisessa tulevassa elämän valinnassa lapsi on otettava huomioon. siinä kohtaa kun siittiö tapaa munasolun kaikki muuttuu. Lapsi muuttaa elämän, lapsi muuttaa ihmisiä. Lapsesta on vastuussa lopunelämää. Se ei ole mitään mistä päsee eroon, jonka voi palauttaa, jos ei tykkääkään, tai jonka voi pistää vähäksi aikaa tauolle ja kokeilla jotain muuta.
Vaikka mikä olisi lapsella ei ole palautusoikeutta. Miettikää sitä. Miettikää oletteko valmiita.
Minä olen miettinyt. Minä en ole valmis. Minä olen itsekäs paska ja minä en halua lapsia. ainakaan vielä. Ehkä mieli joskus muuttuu ehkä ei. Lapsi ei ole minulle elämän ja kuoleman asia. Se ei tee minusta enempää tai vähempää naista tai ihmistä.
Luulisi, että päätöstäni kunnioitettaisiin. Eikö nykymaailmassa ole riittämiin lapsia, joita on tehty vaan tekemisen vuoksi ja uusta viis.
Mutta ei. Viimeisin esimerkki: julistin työpaikan kahvihuoneessa, etten halua lapsia. Ympäriläni näkyi tietäviä hymyjä ja pään nyökkäyksiä. Sitten se tuli vanhemmanpuoleinen työkaverini, joka kietoi nauraen kätensä hartioitteni ympärille ja nauroi: kyllä se mieli vielä muuttuu, sinulla on vielä nuo hömpsöttelyvuodet edessäsi. Kyllä sinä lapsia vielä haluat.... Ja tätä jatkui.
Tuntuu, että yhteiskunnassamme on tullut itseisarvo siitä, että on pariutunut ja on lapsia. Sellaista pitää olla. Pitää pitää yllä arvoja, perinteisiä perhearvoja. Mitä ne perhearvot ovat ja kuka ne on määrittänyt? Joku naimisissa oleva mies, jonka vaimo huolehtii perheen pikku palleroista....miksi minun pitää olla naimisissa ja lapsellinen, että olen hyvä yhteiskunnanjäsen. Sitä odotetaan minulta ja se tuntuu olevan se mihin kaiki loppujen lopuksi tähtää.
Yhteiskunnan pohjasakaako, me joiden pämäärä on itsekäs eikä suinkaan tuottaa jälkeläisiä, jotka jatkavat lisääntymistä ja maapallon pyörimistä.
Kyllä me ollaankin jo asiat hyvään jamaan maapallolla saatu...
Muistakaa ja harkitkaa: lapsilla ei ole palautusoikeutta!!!!!!!!!! Miettikää mikä kannaattaa ja mikä ei. Ihan itse.
:) Homssu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti