Senhän olemme jo todenneet, että olen neuroottinen. Olen myös pahan siivousneuroosin omava. Kotonani on yleensä siistiä. Ei suinkaan mitään sairaalahygieenistä, mutta normaali siistiä, tavarat paikallaan jne. Problemaattista tämä siivousneuroosin omistaminen kyllä on. En voi sietää tiskejä altaassa, vaatekasoja tuoleilla, petaamatonta sänkyä, likaista kylpyhuonetta jne. Kissani kaiken lisäksi levittävät jättipotastaan hiekkaa tassuissaan.( Kokeilin kerran niin, sanottuja kissanhelmiä, siis sellaisia muovisia helmiä, joita laitetaan pottaan hiekan sijasta, erittäin toimivia hajun kannalta. Ongelmia silti esiintyi pari, helmet tarttuivat kissojeni tassuihin ja levisivät ympäri kämppää, sitten lattialla vieri kuula ystävineen. Hiekka oli myös niin kevyttä, että kun pojat hyppäsivät pois potasta koko potta kaatui. Ja se pirun kallista.)
No mutta neuroosiini: ongelmakohdat ovat seuraavat
- Koko ajan ei jaksa siivota, sitten on sekasta ja ahdistaa. Sitten tulee itku, kun ei oikeasti jaksa ja sitten on sekaista... Hirveän noloa sitten selittää, miki silmät ovat taas punaiset.
-En siedä vieraita, jos kämppäni ei ole tahraton. Vieraat tuntuvat saavan hermoromahduksen, kun selitän kissanhiekkaa lattialla, että ei tää normaalisti. Jotkut myös pelkäävät liikkua talossani, etteivät sitä sotkisi. Nykyään minulla ei enää koskaan käy vieraita.
- Minulla on paha tapa siivota myös toisten asunnoissa. Järjestellä asioita. Lautapelejä pelatessa moni tuskastuu, kun asettelen pelinappuloita värijärjestyksen ja suoristan kaikki mahdolliset kortit suoriin pinoihin.
Olin viikonloppuna siskoni luona lapsia ja koiria kaitsemassa.( Niin, ei ne lapset mitään, mutta ne koirat. En vain ole koiraihmisiä. Lapset hoituu, kylvyllä, dvd.llä ja herkuilla. Koirat ei, kokeilin kyllä.)
Oli ihan pakko järjesää sikoni vaatekaappi uuteen uskoon, en kestänyt. Sormeni syyhysivät myös nurkissa olevia vaatekasoja kohtaan, mutta en tiennyt onko soveliasta penkoa toisten vaatekasoja ilman lupaa. Ahdistuin. ( siskollani oli paljon kivoja vaatteita, joita alan pikkuhiljaa kinuamaan itselleni.)
Niin tai näin, niin ahdistun silti. Totaalinen rentoutuminen iskee vasta silloin kun olen saanut siivottua ja kaikialla on edes hetken siistiä. Kesämökillä se olen minä, joka hankaan kaappeja puhtaaksi vim:i höyryissä, Mutta minä nautin j rentoudun siivoamisen myötä. Minulle se on jonkinlaista terapiaa. Outoa, mutta totta. Kivaa, silloin kun sitä jaksaa!!!!!!!!
Homssu
ps. Jouduin keskeyttämään kirjoittamisen tunniksi, jouduin lataamaan koneeseeni uuden virustorjunta ohjelman, kun koneeni suli käsiin. Onneksi rähmäkäpälyyttäni edes sellaista osaan tehdä :)
3 kommenttia:
No voi sentään..Kun vanhaks elää voi vaan todeta että kyllä löytyy aina jostain sukulaissielu..kuten siellä nyt tuntuu olevan.. Mulla myös samanlaiset fiilikset..Nyt sen vasta huomaan..Ei mun luonakaan kukaan koskaan käy..mä stressaan ihan toisarvoisilla asioilla.. Oikeesti..jos JOKU haluaa tutkia ja katsoa missä kunnossa mun huusholli on niin pyytäköön avaimen ja kertokoon kuinka kauan tarkastus kestää..Mutta OIKEESTI jos se tuleekin mua katsomaan niin välittääkö se mille ympäristö näyttää jos mä oon tyytyväinen ja suht terve??Ei paitsi mun anoppi, joka tällä hetkellä on ex anoppi..tai siis tietenkin myös jatkossa, kun mun mies sitte otti eron ja lähti..ex anoppi kyllä käy vielä mun luona..on kuulema mun ystävä..On se! Silti mäkin kelaan just noita samanlaisia juttuja kun säkin..Mahtavaa kun joku sanoo sen mitä päässä liikkuu ääneen!!KIITTI SULLE!
Siivoaminen ei lopu koskaan! Mutta onneksi meille neurootikoille on netissä apua. Minusta FlyLadyn neuvot ovat hienoja. Jos haluat hallinnantunteen ympäristöstäsi, niin siihen riittää pienikin valtakunta, vaikkapa tiskiallas! Tässä ohjeet haltuunottoon: http://www.flylady.net/pages/begin_babysteps.asp
Kitos!
On se ihanaa, että on ihmisiä jakamassa neuroosiani. Kyllä helpottaa. Kyllä asioista kannattaa puhua. Anonyyminä (tai melkein)ja netisä :) :):):):):)
Lähetä kommentti