Olen huomannut itsessäni vakavia merkkejä epätoivosta, vaikka en aina ymmärrä miksi. Mutta ehkä ne on niitä takapakkeja.
Ensimmäinen oli lehtimyyjä. Sellainen hirveän kiva poika soitti ja möi aku ankkaa. Se minulle tulee jo, etten ostanut sitten. Poika kyseli vielä jos mitään muuta... ja kun se nyt oli kiva poika.
Oli sillä halvalla tarjous me naisista. Ostin. Kuvitelkaa ostin puhelinmyyjältä lehden. En ole koskaan niin tehnyt. Mutta kun kiva poika soitti. Siis poika soittaa ja minä olen niin pilvissä, että ostan lehden. Apua minä!
Se sitten soitti tänää, se pankkipoika. Ja minä kihertlin ja naureskelin puhelimessa, kun pankkipoika soitti. Aluksi se teititteli, sitten jossain vaiheessa kun kerroin sille tarinaa kissoistani se alkoi sinutella. Minä lirkuttelin pankkipojalle minun kissoista!!!!!!!!!
Voiko ihminen alemmaksi vaipua? Voi.
Nyt on kesä ja kaikkialla ihania kesäpukuisia naisihmisiä, avonaisissa kaula-aukoissa ja pikkuhameissa ( paitsi minä, koska en kehtaa käyttää sellaisia vaatteita, koska vartaloni ei täytä ihannemittoja, argh, taas se alkaa!!!!!).
Minä, minä, minä, unohdun tuijottelemaan naisten kaula-aukkoja. Noloa, kun siitä jää kiinni. Kyllähän minun naisena pitäisi tietää, että sen huomaa kun kaula-aukkoa tuijotetaan, mutta se jotenkin aina unohtuu. Sillä anteeksi taas, minun mielestäni naisvartalo ON kauniimpi kuin miesvartalo.
Mutta vinkki silti, älkää tuijottako liian kiinteästi kaula-aukkoa tai stringejä, siitä jä kiinni ja sitten se on vähän noloa..... Vähän vaan. ;)
Kesä terveisin: epätoivoinen hullu kissa nainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti