kaupungissa tapahtuu. Ja nyt puhun minä, täydllinen erakko luonne. Silti on ihanaa hengata kupungila ja matkustaa julkisilla kulkuvälineillä ja vain seurata ihmisiä, erilaisia ihmisiä. Siinä näkee elämän kirjon.
Tulin perjantaina ratikalla taasen kotiin ja kohtasin naisen. Tämä nainen jäi mieleeni erityisesti.
Hän istui vieressäni käytävän toislla puolella. Ruskettunut nuori, vaalea, kaunis nainen. Naisella oli päällään toppi ja kellomallinen minihame. Tuli naisen pysäkki jäädä pois. Ratikka oli jo pysähtynyt ja ovet avattu. Nainen tajusi, että hänen on aika nousta kyydistä. Noustessaan nainen pudotti sylistään jotain lappuja ja kas kummaa... kumartui nostamaan niitä. Suorinjaloin. Nainen oli kohdellani hiukan kääntyneenä minuun päin. Hame nousi puoliselkään ja naisen tavara, penaali,piirakka,mirri.... (rakkaalla lapsella on monta nimeä) oli n.20cm päässä kasvojeni tasalla. En voinut kuin tuijottaa. Okei sillä naisella oli kyllä stringit, valkoiset ja keltainen kanttaus.
Naisen motiiveista en tiedä, mutta minun päiväni parani suunnattomasti, kuten myös takanani istuvien herrojen.
Metrossa istui tänään vastapäätä, niin kaunis nainen, että sen sijaan, että olisin matkustanut asemalle, matkustinkin kamppiin. Tumma kaunis nainen, jolla oli tietysti lävistyksiä naamassa ja tatuoitu kokonaan. Myöhemmin huomasin, että oli kohtalon johdatusta, että matkustinkin kamppiin, mutta se on sitten toinen juttu.
Kissani sulavat kuumuutta ja niin minäkin. Onnistuin sitä paitsi tänään alle puolen tunnin asentamaan uuden digiboksin ja modeemin ja uuden internet-yhteyden koneeseeni. Pelkään, että minussa asuu piilevä insinööri.
Homssu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti