tiistaina, heinäkuuta 24, 2007

Paras lääke ja karman lait

Mikä on paras lääke eroon? Tai mihin tahansa elämäntilanteeseen, jossa maailma mullistuu.
Onko Paras lääke se mitä minulle tarjotaan; mene, bailaa, iske mies... Uusi suhde, ylimenosuhde. Jatka elämää.
Vai pitääkö vanha sairastaa ensin pois, ennenkin voi ottaa uutta tilalle. Pitääkö vanhan kadota, haalistua ja haavojen umpeutua, ennenkuin ottaa uutta tilalle. Jos ei anna vanhan ensin arpeutua, jääkö vanhan taakka uuteen kummittelemaan. Avautuuko jokainen vanha haava uudestaan ja uudestan, jos ei anna sen arpeutua ensin.
Saako maata peiton alla, itkeä ja olla, kunnes vanha haalistuu ja arpeutuu. Kunnes muistaa vanhasta hyvät muistot ja pystyy antamaan anteeksi. Voiko uutta rakentaa pohjan päälle, joka on risainen ja vino?
Voiko vaan antaa olla? Parantaako aika. Katoaako kipu ajan myötä.
Voiko vaan olla vai pitääkö asioille tehdä jotain. Voiko siihen luottaa, että huomenna on paremmin, edes vähän paremmin. Kuinka kauan siihen pitää luottaa, kuinka kaan voi havojen antaa parantua. Kuinka kauan saa sairastaa?
Miksi joku ei vain ole keksinyt jotain poppakonstia, millä kivun saa vietyä pois.

Päteekö tässä asiassa karman laki, jos olet itse ollut paska jollekin, sairastat kahta kauheammin?
Onko se, että niin makaa kuin petaa?
Vai kiertääkö hyvä? kun teet toiselle jotain hyvää, se kiertää ja palautuu jossain vaiheessa.
Toivon niin. Silloin elämä tuntuisi paljon mielekkäämältä, arvostetummalta. Palkinnon kautta oppii oaremmin kuin rangaistuksen. Tai kyllähän rangaistuksn kautta oppii. Mutta luulen, että jää vähemmän traumoja jos palkitaan.
Ehkä kipu on kuitenkin hyväksi. Se kertoo, että elämme vielä. Ja olemme paranemaan päin. Tauti on huomattu ja sitä hoidetaan. Kipua tulee vasta silloin, kun joku asia merkitsee ja sen menettää. Ei sellaista sairasta, joka ei merkitse mitään.
Uskon siihen vanhaan kliseesen; se mikä ei tapa se vahvistaa.
Ja toivon ja uskon, että huomenna on paremmin.

Homssu
ps. Toinen kissani syö lihaa ja toinen kalaa. Mielenkiintoista.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei se kyllä noin mene että bailaa..unohda.Sanon sen kokemuksesta..Joo..uusi suhde..sitä sanotaan pelastusrengassuhteeksi..se auttaa sinua suurimpaan kipuun..MUTTA suhteessa kannattaa olla rehellinen..ihmisen, jota käytät pelastusrenkaana täytyy se tietää..Tai ehkä hän sen sanomattakin tietää.. Kyllä hyvää tekee sekin että saa itkeä ja purkaa suruaan peiton alla..sieltä vaan pitää osata kömpiä ajan kuluessa pois..Ystäviä saa käyttää, jos ei ne jaksa lohduttaa ja kuunnella ei ne oikeesti ole ystäviä. Mä olen saanut onnekseni todeta että ystävät ne todelliset ystävät ei petä.Ne on vaan eikä ne hylkää vaikka joskus vähän tyhmäilisitkin ja mä olen tyhmäillyt tosi paljon, silti ne on kun mä niitä tarvitsen..Eron myötä tuntui että yksin oon tietenkin..mutta eihän se niin ollutkaan...Silloin ystävät punnittiin..Moni meni mutta ne todelliset ystävät,ne jäi!!Niitä ei ole monta mutta ne onkin tosi ystäviä. Kyllä kipeät haavat arpeutuu ajan kanssa mutta muistot ei kuole koskaan..niiden kanssa on vaan opittava elämään..Aina ei kaikkea ymmärrä ja joskus tuntuu että ihan suruun kuolee, mutta aina tulee uusi aamu..
Entisestä pitää yrittä oppia jotain..no en tiedä onkohan ihan noin mutta anteeksiantamisen taito on hyvä juttu..Antaa ajan myötä anteeksi toiselle ja ennenkaikkea antaa anteeksi itselle eikä syyllistää ketään. Elämä vaan ei aina mene niikuin itse haluaisi..Mulla kolmas suhde menossa..Toivon että opin niistä jotain..en ainakaan enää syyttele ketään..en edes itseäni..
Kaikesta huolimatta..kuuntelen vielä rakkauslauluja ja uskon rakkauteen..ja hyvä biisi on rakastan elämää..
Kiva kun sulla on kissat,jotka varmasti rakastaa sua vaikka ovatkin niin erilaisia!Nauti siitä mitä sulla on niin tuska ja kipukin hellittää..ajan kanssa. Kaikkea hyvää sulle!

Anni kirjoitti...

Kiitti!