Aamulla olin ulkona räntäsateessa, kun korviini kantautui niin ihana piipaa ääni. Olin hakaniemen kohdalla, juuri ylittämässä siltasaarenkatua. Yhteensä kolme hälytysajossa olevaa paloautoa tuli asemalta 1 keskustaan päin. Siihen aikaan aamusta on aika vilkas liikenne siltasaarenkadulla, ratikoita, busseja ja autoja. Kyllä siinä vähän aikaa sai pelätä, että kohta pelti rytisee, mutta hävyttömän taitavasti, autot seilasivat läpi liikenteen ja lähtivät ajamaan ratikkakiskoja keskustaan päin. Ihanaa!
No päivä oli mitä oli, mutta koska veronpalautukset olivat tulleet, päätin lähteä työpäivän jälkeen, kamppiin shoppaamaan joululahjoja. Ostin itselleni kengät ja kasan leffoja. Kuten ylläolevasta näette. Anteeksi sukulaiset, saatta lahjaksi minun uudet hienot saappaat, minun jaloissani ja uusia leffoja minun tv:ssäni.
Ostin korkokengät kuten näette, ne edes hiukan estää minua juosemasta ja ovat sikahyvän näköiset. Koska olen erittäin tehokas ihminen ja useimiten kävelen niin nopeasti, että sen voisi laskea pikajuoksuksi. Mihin minulla sitten on niin kiire? En oikein tiedä. Minä olen tehokas, ihan kaikessa. Hyvänä ihmisenä hermostun niihin, jotka eivät ole yhtä nopeita tekemään asioita kuin minä. Saan huonon omantunnon, jos teen jotain aikaa tuhlaava, nukun tai luen. Koska voisin tehdä sataa asiaa yhtäaikaa muutoin. Vaikka oikeasti nukkuminen ja lukeminen on kivaa. Tällä hetkellä kirjoitan tätä, katson telkkaria ja kuuntelen musiikkia. Olen tehokas. Kunpa en olisi, aina niin tehokas ja osaisin nauttia olemisesta. Haahuilusta pidän, silti mietin usein mitä hyöyllistä voisin tehdä elämäni eteen?
En mitään.
Yritän oppia kissoistani ja korkokengistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti