Ambulanssidraamaa

Rankkapäivä takana. Työpäivä, joulujuhlat ja itkut tirautettu villaketun Albus koiran vuoksi:(

Viimeinkin hiivin kotiin, pikkaista ennen kahdeksaa. Sain pyjaman päälleni ja rojahdin zombie-maisesti televisioni eteen. Talevisio oli päällä. Salamana tajusin, että sälekaihtimien raoista kämppääni tunkee sinivaloa. Eikun ikkunaan. Siinä se oli, ambulanssi, meikän ikkunan alla.

Ambulanssit on niiiiiin seksikkäitä, neuviksi kuitenkin, että ei ne kelta-punaiset, niillä ei naista saa. Vähän myöskin terää pois vie nämä stadin lanssareiden valkoiset vaatteet, kelta-punaiset vaatteiden olla pitää. Mutta kyllä nyt käy, jos on pakko.

Kolme äijää siellä autossa oli. Sai pokan hoidettua ambulanssiin ja ovet kiinni ja odotin innolla lisää välkkyviä valoja ja piipaa-ääntä. Vielä mitä, jätkät jäi kupeksimaan 45 minuutiksi ambulanssiin. Kyllä siinä käväisi lääkäri-setä omalla yksiköllään. Meinasin jo mennä oveen kolkuttamaan ja kysymään mikä maksaa. Mutta arvelin että, pöllähtänyt Homssuli pyjamassa ja muutenkin työrauhan häiritseminen ei olisi ehkä tehnyt hyvää vaikutusta. :)

Kyllä ne sitten lopulta lähtivät, vähän vilkuttivat valoja, muta ei kuulunut puupaa-ääntä. Olin pettynyt. Mutta olihan se sentään ambulanssi. Anteeksi huonot kuvat, ikunan läpi kuvaus ei ole aina helppoa. Se oli ambulanssi.

Olisikohan pojat tulleet katsomaan ranteessani olevaa pattia, jos olisin ikunasta huudellut? :):):):):):):):):):):):):)

Ja Albus-tähtikoira, olit meille niin rakas!! Nyt on sinullakin hyvä olla taas!!!!! <3

-H-