Työtä ja nimikkeitä

Ajattelin aluksi, etten työtäni sen enempää blogissani revittele. Mutta olen viimeinkin pyörtänyt mielipiteeni asiasta, taas kerran.

On nämä asiat taas sen verran tapetilla. olen jo tainnut jossain välissä mainita, että työkseni mukeloita hoitelen. Koulutukseltani olen lähihoitaja. Lastenhoitaja siis en lastentarhanopettaja. Tullut tässä jo kohta vuosikymmen näitä hommia hoideltua. Erilaisia työpaikkoja on nähty.
Tässä nyt on niin paljon SAIRAANHOITAJIEN palkoista puhuttu. Vaikka Tehyyn kuuluu muitakin kuin sairaanhoitajia... Minä en kuulu.
No mutta, tänään sattui töissä niin hassusti, että meidän kokki oli kipeä. Tulin töihin vasta jälkeen kahdeksan itse ja aamupala-aika ja varamurot olivat käytössä. Sitten seuraa kysymys: Mitäs me syödään tänään? Meille ei siis tule valmista ruokaa. Olkienkohauttelua ja toteamus, että keittiöstä seuraavaksi vastaava tulee töihin vasta puoli yhdentoista maissa. Silloin on hiukan myöhäistä, koska ensimmäinen ruokailu on klo. 11.45
Suuntasin keittiöön, pomo kintereilläni. Valmista vararuokaa ei pakastimessa ollut. Penkomisen jälkeen löysin jäisiä lihapullia, maksapihvejä ja kasvispihvejä. Makarooneja ja salaattia lisäksi ja jonkinmoinen ape on valmis. Sillä ruokitaan 50 suuta. Ja välipalan väsäsin toki myös.

Mutta ei se siihen lopu. Meillä on aika uusi keittiö, laitteet siis vimpan päälle. Kukaan meistä ei osaa kunnolla käyttää näitä hienoja laitteita. Sen lisäksi, että väsäsin ruoan, jouduin tietysti tiskaamaan, kattamaan... Sen mitä normaalisti keittiössä tehdään. Ei, minulla ei ole koulutusta asiaan, ei edes hygieniapassia. En osaa laittaa ruokaa saati leipoa. Ei ollut onneksi ensimmäinen päivä keittiössä, taisi olla jo kolmas tai neljäs, tämän syksyn aikana. Olin keittiössä, koska kukaan muukaan ei sinne mennyt. Ja lapset tarvitsevat ruokaa.
Tämän tietysti teen oman työni lisäksi. Siinä sivussa tuli autettua lapsia piparien leivonnassa, istuttua hetken kokouksessa, siivottua, yms.

Keittiön lisäksi, näpertelen tietokonetta ( olen meidän epävirallinen atk-tuki), pidän hoito-ja kasvatuskeskusteluja ( 8kpl), puen, riisun, syötän ja nukutan lapsia, valvon ulkoiluja, pidän toimintahetkiä, suunnittelen toimintaa, juttelen päivittäin vanhempien kanssa, otan haukut ja huonotuulisuuden heiltä vastaan, juttelen ja puuhaan lasten kanssa, vaatehuoltoa, olen kokouksissa, teen meidän työvuorot, vastaan myös roolivaatteista ja olen meidän pelastusvastaava ( pelastussuunnitelma, läkekaappi yms.). Siinä sivussa toki sijaistetaan, jos joku on poissa, kyllä tässä tule vessojakin puunattua. Rikkimennyt kulunvalvonta systeemi piti fiksata kuntoon... Synttärikortit, juhlat, retket...
Työtä riittää. päivittäinen työaika ( 7.39h) ei aina tähän kaikkeen riitä.
Enkä suinkaan tätä kaikkea yksin tee onhan siellä muitakin. Toiset vain tekevät vähemmän ja toiset enemmän. Olen myös lapseton ihminen, joten voi tehdä kaikkia työvuoroja ja joka kerta olen kiltisti vaihtanut, kun joku on pyytänyt.
Vaikka teen ehkä enemmän kuin toiset, joustan ehkä enemään kaikki me saamme samaa huonoa palkkaa. Voisin olla tekemättäkin, mutta pyöriikö maailma vielä, jos kaikki ajattelevat niin?

Unelma-ammatteja minulla on ollut kolme: poliisi, näyttelija ja pappi, tässä työssä saan toteuttaa kaikkia kolmea osa-aluetta.

Vuodatusta. Mutta tämäkään ammatti ei ole pelkkää leikkimistä ja askartelua, kuten joku on sanonut.
Julkisuudessa puhutaan, että sairaanhoitajat, lastentarhanopettajat ja opettajat tarvitsevat lisää palkkaa. Minne unohdetaan ihan meidät tavalliset hoitajat? Harva lastentarhanopettaja tai sosionomi viitsii päiviään keittiössä viettää ( paria ihanaa poikkeusta lukuunottamatta), oman työnsä lisäksi. Anteeksi, kaikki joita loukkasin.
Tämä oli pala minun päivistäni.
Tulkaa ihmeessä ihmiset seuraamaan, mitä me hoitajat; sairaaloissa, päiväkodeissa, kotihoidossa, hoitokodeissa ym. päivittäin teemme.

Mutta olenhan edes tarpeellinen. Pidän siitä. Pidän lapsista. Jotain kun pitää tehdä elantonsa ansaitakseen, niin kyllä se on tätä. Silti, kiitos ja edes jonkinlainen tunnustus joskus, auttaa kummasti jaksamaan. Myös meitä tavallisia, ruohonjuuritason hoitajia.

Homssu