shoppailun viholliset ja peliriippuvuus

Olen aina hyvin helposti jäänyt koukkuun tietokonepeleihin. Pienenä meillä oli commodore 64, mission impossible, auto-peli, ghostgusters... ainakin. En muista oliko meillä muitakin pelejä. Kasetit olivat sellaisia c-kasetin näköisiä, jotka kelattiin ja ladattiin omassa kasetti pesässään. Niin ja oli siinä mr.Do.
Yhdeksänkymmentäluvun alussa meille hankittiin nintendo, ihan sellainen vanhakunnon kone. Se on minulla vieläkin. Sitä hakattiin rasavillin kanssa. Super mario bros. 3, pääsen sen vielä tänäkin päivänä läpi. Meillä oli myös sellaisia pieniä käsipelejä, avautuvia selaisia, en muista niiden nimiä.
Nykyisin minulla on vain tämä kannettava kone, mutta kyllä tuolta netistä löytyy niin mainioita pelejä. Tätä mm. suosittelen. Älypäällä on myös hyviä pelejä, varsinkin se sanapeli, jota voi pelata monta, en tietenkään muista osoitetta, googlettakaa.
Eilen istuin sängyssä ja huomasin vielä yhden aikaa yöllä hakkaavani konetta ja asettelevani erilaisia palikoita ojkeaan järjestykseen ja pelaavani sudokua. Tetris, frozen bubble ja sudoku ovat suosikkeja. Annan itseni pelata silä varjolla, että hoen itselleni, aivojen pysyvän hyvässä kunnossa kun pelaa, näitä älypelejä... ;)

Sitten se toinen asia. Meinasin pari kertaa karata ihmisten kurkkuun kiinni kaupoilla. Nyt listaan syyt.
Nämä ovat shoppailun vihollisia:

1) Jokaisessa suuremmassa kauppakeskuksessa tähän törmää. He puhuvat usein englantia. He päivystävät, kauppakeskuksen käytävillä. He käyvät viattoman uhrin kimppuun. Heistä ei pääse eroon. Mitä he ovat?
He ovat niitä, jotka yrittäväy myydä erilaisia kynsienhoitotuotteita, käsienhoitotuotteita, hiussuoristimia, hiuspidennyksiä. Heitä ei ennen ollut näin paljon, nyt he ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. He hyökkäävät, jokaisen ohi kulkevan kimppuun, sanomalla ( englanniksi) Anteeksi? tai : Saisinko nähdä kyntesi? tai: Oletko koskaan unelmoinut pitemmistä hiuksista?
Ei kiitos on normaali vastaukseni. Yritän olla ystävälinen, mutta kun ne pirut eivät luovuta. Yksikin väitti näkevänsä minusta, että kyllä minulla oikeasti on aikaa.
Yksi kertoi, että hänellä on oiva kynsienhoito niksi laiskoille ihmisille... Että kiitos vaan.
Ei uskalla rauhassa kävellä ja shoppailla, kun nämä ko. ihmiset hyökkäävät pahaa aavistamattoman ihmisraukan kimppuun, minä hetkenä hyvänsä.

2) Hitaat myyjät. Älä koskaan erehdy pyytämään paketointia kaupassa. Käväisin tässä päivänä eräänä pentikissä. Ostin erittäin hienot kuusenpallot ja pyysin ne pakettiin. Se myyjä paketoi niitä kahta palloa 10minuuttia. Tulihan niistä täydelliset paketit juu, mutta ...
A)... ne paketit avataan kuitenkin
B)... Minulla olisi ollut vähän kiire
C) ...taakseni muodostui järkyttävän pitkä jono, missä oli huokailevia ihmisiä.
D) ... Minulle tuli kuuma

3) Turkis-mummot. Hitaita ja tukkii joka paikan. Katsovat pahasti, jos ohitat heidät käytävällä kun heidän turkit peittävät neliömetrin alueen heidän ympäriltään. He katsovat oikeudekseen ohittaa kassajonossa ja kommentoida ääneen muita ihmisiä. Varsinkin hävytöntä nuorisoa ( meikä on sentään MELKEIN 30). Jos he puhuvat ruotsia, he luulevat, että viereinen ihminen ei ymmärrä mitä he sanovat, mutta vaativat palvelua ruotsiksi myyjältä, jonka nimilapussa ei ole ruotsinlipun kuvaa. Ja ne mummot osaa suomea.

4) Puolitutut, joiden kanssa pitä pysähtyä puhumaan, nämä henkilöt voisivat olla myös esim. asiakkaita työpaikalta...
Pitääkö tätä edes perustella!?