Huomasin ilokseni tänään, etä läheiselle torille oli kasvanut metsä, kuusimetsä. Muuten tori oli autio. Tuli itselleenkin hinku hankkia kuusi, mutta kissat syö sitä kuitenkin ja sitten oksentaa. Enkä edes vietä joulua kotona.
Mutta sitten koitti onni ja autuus. Tulin kotiin. Astahdin ulko-ovelle, josta on näkymä suoraan rappukäytävään ja siinä se oli.... Joulukuusi. Meidän rappukäytävässä on joulukuusi. Valot ja pallot ja kaikki. Se on hieno. Kiitos sille joka sen sinne on laittanut. Eikä ole muovikuusi, kerkesin sitä sen verran hiplata, ennenkuin naapuri tuli.
Ja sitten se toinen asia. Perkeleen purkinavaaja! Ostin kiireessä kaupasta kissanruokaa, halvinta, sen suuremmin purkkeja katsomatta. Tulin kotiin ja minua oli vastassa kaksi erittäin nälkäistä kissaa. Otin kissanruokapurkin ja helvetinperkele, siinä ei ollutkaan sellaista vetojuttua kun normaalisti. Se oli umpinainen ja se olisi pitänyt avata jollain helvetin purkinavaajalla. Luuletteko te, että tässä tästä taloudesta sellainen löytyy, ei todellakaan. Joskus oli yksi pieni, mutta sekin on hukkunut. Pengoin keittiön laatikot läpi, ei ollut, nyt on keittiössä sotku. Tuleekohan kissanruoka firma sen siivoamaan?
Perkele!
Onneksi terävä veitsi ja lievä voimankäyttö, mursivat purkin tahdon ja katit sai muonaa.
Onneksi sentään on se joulukuusi rappukäytävässä, jos kovasti hyperventilaatiokohtaus purkinavaajan tähden, ottaa valtaa, voin aina kipittää sitä katsomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti