Taas otetaan käsittelyyn leffa ja harrastetaan vähän filosofointia.
Lempileffani, tai ennemminkin yksi niistä. The butterly effect-Perhosvaikutus
Ja siitä se director´s version EI theatrical version. Se teattereissa pyörinyt versio on ihan lälly. Nyt kerron juonen ja loppuratkaisun, että pääsen filosofoimaan.
Lainaan tekstin suoraan dvd:n takakannesta, koska se on paljon selkeämpi kuin minun selitykseni:
"Evan on kärsinyt nuoresta pojasta lähtien muistikatkoksista.Järkyttävät tapahtumat lapsuudesta ovat pyyhkiytyneet hänen mielestään.Aikuisena Evan huomaa pystyvänsä liikkumaan ajassa ja haluaa palata lapsuuteensakorjaamaan rakkaimpiinsa kohdistuneet rikokset. Muuttamalla yhden asian Evan kuitenkin muuttaa kaiken ja seuraukset ovat kohtalokkaat.Mikä tapaus menneisyydessä voi pelastaa Evanin ja hänen läheistensä tulevaisuuden?"
Näin siis takakansi, selitän lisää. Evan pystyy matkustamaan ajassa mm. lukemalla vanhoja päiväkirjamerkintöjään. Joka kerta kun hän muuttaa menneisyydessä yhden asian ja palaa tulevaisuuteen on tulevaisuuskin muuttunut.
Elokuvassa on hieno kohtaus, jossa Evan menee ennustajalle, joka ei löydä pojan kädstä elämänviivaa...
Loppuratkaisu on avain tässä asiassa. Lopulta Evan tajuaa, että ainoa ratkaisu, että hänen rakkaansa saavat kunnon elämän, on hänen olemassaolonsa puuttuminen. Lopussa hän katsoo videota omasta syntymästään, palaa äitinsä kohtuun ja kuristaa itsensä napanuoraan. Sitten tulee kuvakollaasi, jossa kaikkien hänen rakkaidensa elämä on järjestynyt, kun tämä päähinkilö ei koskaan syntynyt.
Tämä leffa on niin mielenkiintoinen ja hieno. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, muuttaa yhden asian ja kaikki muuttuu. se on niin hieno ajatus. Oivaltava.
Ja tuo loppu ( siis ohjaajan versiossa, siinä toisessa on ihan lällyerilainen loppu)
Siinä on pohtimista...
A) onko olemassa ihmisiä, joiden ei olisi koskaan pitänyt syntyä vai onko meillä jokaisella tarkoitus?
B) Ei pidä jossitella, mutta jos olisimme tehnyt menneisyydessä yhdenkin pienen asian toisin, olisiko elämämme nyt erilaista?
C) Ohjaako elämäämme kohtalo vai teemmekö päätökset ja valinnat sattumanvaraisesti?
Voimmeko siis itse tuhota tai pelastaa elämämme, tiedostamattomilla valinnoilla vai onko tämä suunniteltua?
Onko esimerkiksi tiettyjen ihminen kohtaaminen sattuma, vai onko takana suunnitelmallisuus, joka pitää maailman käynnissä. Vaikka sinusta joku asia tuntuisi merkityksettömältä, voi se saada aikaan tapahtumaketjun joka muuttaa jonkun toisen elämän.
En nyt viittaa jumalaan uskomiseen tms. Vaan kuka tahansa uskoo mihin tahansa, mutta suurin osa ihmisistä kuitenkin uskoo johonkin, edes siihen, että ei usko mihinkään. Ihmisellä on sellainen tarve, kai.... ei nyt ole tässä edessä mustaa valkoisella.
Kas kummaa pohtiminen on lähellä sydäntäni, jo lukiossa filosofia oli lempiaineeni, sai vapaasti puhua ja pohtia niin paljon kuin jaksoi...
En tiedä vastausta, mutta on minulla tietysti mielipide. Mutta pohtikaa, se on aina silloin tällöin terveellistä. Ja katsokaa elokuva se on hyvä.
Ja juuri parhaillaan televisiosta tuleva Uuno Turhapuro muuttaa maalle, on myös hyvä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti