Alan olla väsymyksen murtama ja stressin syövereihin syöksyvä.
kerron pari esimerkkiä asiaa valaistakseni.
Olen kohta kaksi viikkoa hiuksia pessessäni, seisoessani suihkussa, joka kerta muistanut, että shampoo ja hoitoaine on loppunut. Joka kerta autuaasti unohdan tämän asian kun tulen suhkusta pois. Ja sama juttu taas seuraavalla kerralla.
Vessapaperin kanssa on ihan sama asia, olen nyt viikon verran, joka kerta käydessäni vessassa huomannut, että paperi on loppunut ( onneksi minulla on hoitavalla aloe veralla kyllästettyjä nessunenäliinoja) ja joka kerta kun astun vessasta ulos tämä tieto katoaa päästäni.
Eilen tein asialle lopun. Ostin kaupasta shampoota ja hoitoainetta. Tulin kotiin. Menin uudestaan kauppan ostaman kissanruokaa. Tulin kotiin. menin kauppaan ostamaan essapaperia. Enää neljättä kertaa en kauppaan kehdannut lähteä ostamaan joulupaperia, joten antamani joululahjat, ovat tänäkin vuonna kääritty sanomalehteen. ( Kierrätystä). Sillä kaikkihan tietää, että tosimies, ei kauppalistoja kirjoittele eikä käyttöohjeita lue.
Kun stressi kasvaa, myös yöni muuttuvat aina vaan mielenkintoisemmiksi. Tähän ikään mennessä olen jo viisastunut niin paljon, että osaan varautua tiettyihin asioihin. Varaan iltaisin pyjaman tai jonkun muun helposti puettavan vaatekappaleen sänkyni viereen. (Vaikka nukun ilman vaatekappaleita, koska tulee kuuma.) Sillä minulla on tapana yöllä unissani pukea itseni.
Kerran aamulla heräsin puristavaan tunteesen, olin lahjakkaasti köyttänyt rintsikat ylleni, mielenkiintoisella tavalla. Arvatkaa onko kiva herätä aamulla kun, vaatekaappi on pengottu ylösalaisin, kun meikä on yöllä etsinyt vaatteita. Olen myös kerran herännyt siihen, että minulla oli yölamppu kädessäni, näin unta, että olin sähkömies.
Ja siitäkin sen näkee, että kämppäni on kuin pommin jäljiltä. Se on harvinaista. Lisäksi täällä asuu kaksi hullua kissaa, joista toinen kärsii paperi/ muovikassi-fetissistä. Se silppuaa kaiken lattiallani olevan paperin ja tunkee itsensä istumaan jokaiseen mahdolliseen muovipussiin. Eikä se ole miään pieni kokoinen...
Enää viikko ( 5 työpäivää) ja alkaa loma!!!!! Melkein puolitoistaviikkoa, kiitos hyvin sattuvien joulupyhien. Aatoksi menen villiksen luo ja joulupäivänä pitäisi visarallin tulla miehineen käymään siellä. siskokset siis koossa jälleen. Sitten alkaa loma. Kännykkä äänettömälle, leffoja kasa, kutomista, kissoja, shoppailua, syömistä, nukkumista.....JEEEEEEEEEEE!
Mutta on positiivista, että joulu on nyt vasta alkanut ahdistamaan, se olisi voinut alkaa ahdistamaan jo syyskuussa, niinkuin normaalisti. :)
4 kommenttia:
älä stressaa ettei ota sullakin korva nokkiinsa :) ripustin lasipallon olkkarin kattoon ja joulusiivouksen meinaan yhdistää seuraavaan kevätsiivoukseen. Ellei joku tee sitä puolestani!!
Ei taida korva ottaa nokkiinsa, vaan äänihuulet, jotka päästelevät harkitsemattomia äänteitä...
Täällä siivous meneillään, yritän kyllä keksiä oheistekemistä äs juu sii..
kiva et lasipallo oli kiva... :)
Lukiessani tota alun kaupassäkäyntiepisodia odotin lopussa, että lahjat olisi kääritty siihen vessapaperiin kun sitä kerran oli :oD
Juh - kirjoittele vain. Eiköhän meitä hiljaisia lukijoita ole muitakin. Joulunodotusta :oP
Vessapaperi repeilee niin helposti, sanomalehtipaperi on kestävämpä. Tunnustan kyllä, että ensimmäiset paketit oli teipattu kiinni urheiluteipillä, sillä muunlaista kiinitysvälinettä ei tässä taloudessa ole. Tänään ostin tavallita teippiä :) Urheiluteipillä pysyy myös jouluvalot ikkunassa.
Joulunodotusta sinnekin :)
Lähetä kommentti