keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2008

kadonnut

En ole koskaan ollut mikään suunnaton vappufani. Paitsi ehkä pienenä, se oli keväänjuhlaa ja koulussa oli naamiaiset. Party!
Pakkojuhla jota on pakkojuhlia, pakko vetää kännit ja pakko olla hauskaa.
Ei tänä vuonna, olen kotona kissojen kera. (Se ei nyt sinäänsä ole mitään uutta) Jääkaappi on täynnä ruokaa, mikä ei ole normaalia. Pitää oikein aina välillä käydä vain avaamassa jääkaapin ovi ja katsoa ja ihmetellä. Se on ihan täynnä.
Nose-picker
Ei ikinä uskoisi, mutta nuo terapiaistunnot ovat sen verran rankkoja, että sitä on niiden jälkeen ihmeen väsynyt. Joutuuhan sitä katsomaan silmiin omia tunteitaan ja ei niin kivoja juttuja, joita on elämässään kokenut.

Mutta kerronpa teille pienen tarinan: Olen oikeasti ollut kadonnut tietämättä sitä itse. Minua on etsitty poliisivoimin ( okei yksi poliisi ja sekin oli isäni).
Joulunaikaa, vielä asuin kotona. Olisinko ollut n.17 vuotias. Päätin lähteä ystävättäreni luokse viettämään aikaa, kun kotona oli aika yksinäistä. Vierailuni venähti hiukan, uusivuosi tuli ja meni.
Eräänä päivänä istuimme, ystävättäreni kanssa syömässä, kun ovelta kuului, erittäin voimakas koputus ja ovikelloa soitettiin. Melkein samantien joku huusi haloota postiluukun kautta...
Se oli minun isä, joka oli erittäin huolissaan minusta. En ollut viikkon vastannut puhelimeeni ja hän päätti jäljittää minut.
( ennen kotoa lähtöäni olin ilmoittanut minne menen ja isäni oli vielä vienyt minut perille)
Kysyin isältäni mihin numeroon hän oli soittanut. Hän antoi kännykkänsä ja näytti. Se oli meidän kesämökin numero, se oli myös 03 alkuinen numero. Kännykänumerot ei yleensä ala 03...
Sitten isäni oli päättänyt jäljittää minut ( koska olin kadonnut). Hän muisti ystävättäreni sukunimen, joka oli suht´harvinainen. Niinpä hän oli ottanut paikallisen puhelinluettelon ja soittanut jokaiselle tämän sukunimen omaavalle.
Ystävättäreni famo (farmor) oli tunnistanut nimeni ja epäillyt, että olen ystävättäreni luona... isä otti vielä osoitteen selville ja päätti tulla käymään.
Etsimään minut.
Kaikki hyvin, minä löydyin, vaikka en tiennyt olevani hukassa. Isäni sai oikean puhelinnumeroni. Ja poistui paikalta tyytyväisenä.
Ystävättäreni famo oli erittäin otettu, kun sai puhua puelimessa ihanan miehen kanssa ( sillä tiedän, että isäni omaa virkaäänen, kun hän hoitaa työasioita).

Että näin.

Rauhallista vappua kaikille.
ROTFL Morph Tongue Out Doofus Moony Blowing Bubble Vomit Yowza

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa vappua, kultaseni! (vanhan tädin äänellä)

kuule, meidän kaikki pakkojuhlat on pakkojuhlia! Outo sisäänlämpiävä paikkakunta (muutimme Hesasta, olemme SIIS OUTOJA) , eli hengaillaan aina omien lasten kanssa *huoh*

Minä etsintäkuulutin kerran omat itsekkäät 60v. vanhempani. Tiesin, että sukuloivat etelä-Suomessa, mutta en sitä että lomailevat myös Norjassa pari viikkoa. Meidän (tai heidän) tapoihin ei kuulu pitää yhteyttä, niin kun ei pariin viikkoon kuulunut mitään...No, olisivat voineet olla rotkon pohjalla!! Ja eivät paskiaiset oppineet mitään:( (nim.merkk. asuvat melkein naapurissa, voisivat joskus auttaa lasten kanssa)

Pidä hauskaa, kissoille ISO SYDÄN
minä itteltä (ei vieläkään kissanpentuja..)

Homssu kirjoitti...

Wappuja myös minä ittelle!
Mukavasti onkin päivä ja ilta mennyt tässä nukkuessa ja pojatkin nukkuu...
Vedin tuossa päivällä 3.5 tunnin päikärit ja taas väsyttää. On tämä elämä rankkaa....
Pojat kiittävät SYDÄMESTÄ!

Stende kirjoitti...

Minuakin (ja kaveria) on kerran etsitty varmasti koko kerrostalon asukkaiden avustuksella, kun mentiin joskus 4-5 vuotiaina tutkimusmatkalle meidän kodin vieressä olevaan metsään. Tultiin takaisin kotiin ihan suunitelmamme mukaisesti, ja oltiin ihan ihmeissämme kun vanhempamme hyppivät tasajalka pihassa... ;-)

Homssu kirjoitti...

Mitä siis tästä opimme "ennaltaehkäisevä etsintä" on päivän sana. Kannattaa etsiä valmiiksi ne, jotka eivät tiedä olevansa hukassa.