torstaina, huhtikuuta 03, 2008

sairaskertomuksia

No niin puhutaan taas sairaita.
Tilanne ajautui sellaiseksi, että loppujen lopuksi rakas tätini pakotti minut uudestaan lääkäriin. Sängystä ei oikein tahtonut ylös päästä, missään ei olut mitään mieltä ja voimat vain loppuivat.
Kun asiat ajautuvat tähän tilaan on aivan turha, edes leikkiä urheaa ja voittaa tilanne. Silloin ei vain jaksa ja voi. Sitä ei ehkä ymmärrä ennenkuin on itse siinä tilanteessa.
No sen verran sain aikaiseksi, että sen lääkäriajan tilasin. Sille ihanalle samalle lekurille, jonka luona olen tässä jo käynyt, hän ei ole minun terapeutti, vaikka onkin psykiatriaan erikoistuva. Kerroin hänelle tilanteen ja sen kuinka vaikea ja kamala tilanne on jo siksi, että häpeän itseäni suuresti ollessani tässä tilanteessa.

No onneksi minulla siis on erittäin fiksu ja ymmärtäväinen lääkäri. Kyseli ja kertoi asioita, jotka sinäänsä ovat itsestäänselvyyksiä, mutta kun kuulee ne täysin ulkopuolisen suusta ja vielä ammattilaisen on se helpottavaa.
Jotenkin aina niin järkyttävää kun täysin ulkopuolinen kykenee kertomaan elämästäsi erittäin kipeitä asioita, vain niiden parin kolmenkäynnin perusteella, joita olen häntä tavannut.

Mutta niin se vain on ikävä tämä suomen tilanne mielenterveyden hoidossa ( kuten olen jo aieminkin maininnut) Hoitoon ei pääse, ennenkin on niin hullu, että melkeinpä toivo on jo mennyt.
Mutta kehtaan väittää, että jos olisin esim. alkoholisti tai narkkari minusta pidettäisi parempaa huolta. Yhteiskunta tulisi paljon enemmän vastaan. Mutta kun kykenen asumaan omillani, pitämään huolen itsestäni ja noinkuin hoitamaan asioita, niin turha luulo, että tässä noin vain apua saisi. Lääkärikin sen minulle totesi. Ei ole helppoa,eikä halpaa.

Lopputuloksena sain siis jutella ja neuvoja, pari lukuvinkkiä, pari tunneharjoitusta, joita voin tehdä ja nimiä ja printtejä erilaisista ryhmäterapioista.
En tiennyt, että on olemassa 12 askeleen masennus " kerho", toimii niinkuin AA-kerho, mutta masentuneille. Täytyy vielä ottaa siitä selvää enenmmän.
Sain myös uusia lääkkeitä. jo syömieni masennuslääkkeiden lisäksi. Rauhottavia. Ei suinkaan jatkuvaan käyttöön, koska niihin jää koukkuun, mutta JOS ahdistus lamaannuttaa ja käy ylivoimaiseksi, niin helpotus tulee puolessa tunnissa. Onhan se hyvä, että tietää, että on apukeino, jos tarvitsee.

Olen aina ollut, erittäin lääkevastainen ihminen, sekä särkylääkkeissä, että psyykelääkkeissä ( olen nähnyt huonoja esimerkkejä) Mutta nyt nappailen niitä itsekin ja olen huomannut, että ne eivät muuta minua tahdottomaksi zombieksi, vaan vievät pahinta terää vähän pois. Miksi kärsiä päänsärystä ,jos siihen on olemassa lääkekin. Olen myös huomannut, että lääkkeet eivät pyyhi ongelmia pois, vaan ne saavat minut sellaiseen kuntoon, että voin käsitellä niitä.

Eipä tällä kertaa muuta sairaskertomusten puolesta. Tällä hetkellä elämäni on aika paljon pausella, kaikki muu paitsi minä on siirretty sivuun odottamaan, tärkeintä on, että saan itseni kuntoon. Kuten lääkärini sanoi parempi nyt kun olet vielä alle kolmikympinen, elämää on paljon jäljellä.
Mutta minulla on kissat ja ulkona on ihana ilma!

Homssu

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä Homssu ja sylin täydeltä haleja..niitä tarvitset varmaan kaikkein eniten nyt.
Olen salaa käynyt silloin tällöin kurkkimassa täällä sivuillasi..haluan vain tietää että jaksat vielä kirjoittaa.Jaksat ja se on hyvä juttu se. Siitä tiedän että jokin voima kantaa sinua tästä päivästä huomiseen.
Miksi näin kirjoitan..siksi kun omasta kokemuksesta tiedän mille tuntuu kun kaikki itkettää..elämä itkettää..ei jaksa nousta sängystä ylös..ja mulle kävi vielä niinkin etten oikein jaksanut maata sängyssäkään..mutta AINA TULEE UUSI AAMU..se on niin helkkarin hyvä sananparsi..Muutaman viikon ja muutaman lääkeannoksen jälkeen olin valmis nousemaan ja lähtemään uusilla voimilla ulos maailmaan.
Ja tänä päivänä olen onnellinen että olen oppinut tunnistamaan oireet milloin täytyy vaan löysätä ja myöntää että nyt mulla on oikeus olla masentunut ja oikeus levätä ja luottaa siihen että vielä se elämä mullekin maistuu.
Lepää hyvin ja kerää voimia Homssu ja tule pian takas meillä alkaa olla jo sua ikävä..mutta tule oikeesti vasta sitten kun susta sille tuntuu..
Monta halia ja lämmintä ajatusta sinulle!
Toivottelee sitä pukumiesmiljonääriä jahtaava pennitön uneksija

homssu kirjoitti...

Kiitos muistamisesta.
Ei täällä salaa tarvii käydä, ihan saa vapaasti...
Kyllä mäkin teitä aina mietiskelen. Jatkosta tiedän varmaan vasta kuunlopussa, joten sitten nähdään, että miten tässä mennän.
Ei ole ilmeisesti sitä pursiseuraa sitten perustettu? Harmi....:):)

Stende kirjoitti...

Tsemppiä! :-) Olen 100% vakuuttunut siitä että sinä olet sellainen ihminen jolla on loistavat mahdollisuudet voittaa tuo masennus. Helppoa se ei ole, mutta sinä voitat sen kyllä!!! :-)

homssu kirjoitti...

Kiitos!
Uskosta ja tsemppaukksesta.
Pienet sanat saavat ihmeitä aikaan.Ja auttavat jaksamaan..Kiitos siis.